Kuri

Opettajat kouluissa, lukioissa ja yliopistoissa pitävät kuria erittäin tärkeänä, ja meidän on tutkittava sitä tässä luvussa perusteellisesti. Kaikki, jotka olemme käyneet kouluja, lukioita, yliopistoja jne., tiedämme hyvin, mitä kuri, säännöt, kepit, moitteet jne. ovat. Kuri on sitä, mitä kutsutaan VASTUSTUKSEN VILJELYKSI. Opettajat rakastavat VASTUSTUKSEN viljelyä.

Meitä opetetaan vastustamaan, pystyttämään jotain jotain muuta vastaan. Meitä opetetaan vastustamaan lihan kiusauksia, ja ruoskimme itseämme ja teemme katumusta vastustaaksemme. Meitä opetetaan VASTUSTAMAAN laiskuuden tuomia kiusauksia, kiusauksia olla opiskelematta, olla menemättä kouluun, leikkimään, nauramaan, pilkkaamaan opettajia, rikkomaan sääntöjä jne. jne. jne.

Opettajilla on virheellinen käsitys, että kurin avulla voimme ymmärtää tarpeen kunnioittaa koulun järjestystä, tarpeen opiskella, säilyttää maltti opettajien edessä, käyttäytyä hyvin opiskelutovereiden kanssa jne. jne. jne.

Ihmisten keskuudessa on virheellinen käsitys, että mitä enemmän vastustamme, mitä enemmän torjumme, sitä ymmärtäväisempiä, vapaampia, täydempiä, voittoisampia meistä tulee. Ihmiset eivät halua ymmärtää, että mitä enemmän taistelemme jotain vastaan, mitä enemmän vastustamme sitä, mitä enemmän torjumme sitä, sitä vähemmän on YMMÄRRYSTÄ.

Jos taistelemme juopottelua vastaan, se katoaa hetkeksi, mutta koska emme ole YMMÄRTÄNEET sitä perusteellisesti kaikilla MIELEN TASOILLA, se palaa myöhemmin, kun laiminlyömme vartioinnin, ja juomme kerralla koko vuoden edestä. Jos torjumme haureuden paheen, olemme hetken aikaa hyvin siveitä ulkonäöltämme (vaikka jatkamme muilla MIELEN TASOILLA olemista kauhistuttavia SATYYREITÄ, kuten ERITTISET unet ja yölliset saastumiset voivat osoittaa), ja palaamme myöhemmin voimakkaammin vanhoihin haureellisiin tapoihimme, koska emme ole perusteellisesti ymmärtäneet, mitä HAUREUS on.

Monet ovat niitä, jotka torjuvat AHMUU, jotka taistelevat sitä vastaan, jotka kurittavat itseään sitä vastaan noudattamalla tiettyjä käytännesääntöjä, mutta koska he eivät ole todella ymmärtäneet koko AHMUUDEN prosessia, he lopulta AHMIVAT olla AHMUTTOMIA.

Monet ovat niitä, jotka kurittavat itseään VIHAA vastaan, jotka oppivat vastustamaan sitä, mutta se jatkaa olemassaoloaan mielen tiedostamattomilla tasoilla, vaikka se olisi näennäisesti kadonnut luonteestamme, ja pienimmälläkin vartioinnin laiminlyönnillä alitajunta pettää meidät, ja silloin jyrähdämme ja salamme täynnä vihaa, kun vähiten odotimme sitä, ja ehkä jostain syystä, jolla ei ole VÄHÄISINTÄÄN TÄRKEYTTÄ.

Monet ovat niitä, jotka kurittavat itseään mustasukkaisuutta vastaan ja uskovat lopulta vakaasti, että he ovat jo sammuttaneet sen, mutta koska he eivät ymmärtäneet sitä, on selvää, että se ilmestyy uudelleen näyttämölle juuri silloin, kun luulimme sen jo kuolleen.

Vain kurinpidon täydellisessä puuttumisessa, vain aidossa vapaudessa, nousee mielessä ymmärryksen palava liekki. LUOVAA VAPAUS ei voi koskaan olla olemassa KEHYKSESSÄ. Tarvitsemme vapautta YMMÄRTÄÄ PSYKOLOGISIA VIKOJAMME KOKONAISVALTAISESTI. Meidän on PIIKAAN kaadettava muureja ja murrettava teräskahleita ollaksemme vapaita.

Meidän on itse koettava kaikki se, mitä opettajamme koulussa ja vanhempamme ovat sanoneet hyväksi ja hyödylliseksi. Ei riitä, että oppii ulkoa ja jäljittelee. Meidän on ymmärrettävä.

Kaikkien opettajien ponnistelut on suunnattava oppilaiden tietoisuuteen. Heidän on pyrittävä siihen, että he astuvat YMMÄRRYKSEN tielle. Ei riitä, että oppilaille sanotaan, että heidän pitää olla sitä tai tätä, vaan oppilaiden on opittava olemaan vapaita, jotta he voivat itse tutkia, opiskella, analysoida kaikkia arvoja, kaikkia asioita, joiden ihmiset ovat sanoneet olevan hyödyllisiä, hyödyllisiä, jaloja, eivätkä vain hyväksy niitä ja jäljittele niitä.

Ihmiset eivät halua löytää itse, heillä on suljetut, tyhmät mielet, mielet, jotka eivät halua tutkia, mekaaniset mielet, jotka eivät koskaan tutki ja jotka vain JÄLJITTELEVÄT.

On välttämätöntä, on kiireellistä, on välttämätöntä, että oppilaat varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien LUOKISTA poistuessaan nauttivat todellisesta vapaudesta löytää itse, tiedustella, ymmärtää, eivätkä ole kieltojen, moitteiden ja kurinpidon alhaisten muurien rajoittamia.

Jos oppilaille kerrotaan, mitä heidän pitää tehdä ja mitä ei, eikä heidän anneta YMMÄRTÄÄ ja kokea, MISSÄ sitten on heidän älykkyytensä? MIKÄ on se mahdollisuus, joka älykkyydelle on annettu? Mitä hyötyä on silloin kokeiden suorittamisesta, pukeutumisesta hyvin, monista ystävistä, jos emme ole älykkäitä?

Älykkyys tulee meille vain, kun olemme todella vapaita tutkimaan itse, ymmärtämään, analysoimaan ilman moitteiden pelkoa ja kurinpidon keppiä. Pelokkaat, säikähtäneet, kauhean kurin alaiset opiskelijat eivät koskaan voi TIETÄÄ. He eivät koskaan voi olla älykkäitä.

Nykyään vanhemmille ja opettajille ainoa, mikä heitä kiinnostaa, on, että oppilaat suorittavat tutkinnon, että heistä tulee lääkäreitä, lakimiehiä, insinöörejä, toimistotyöntekijöitä, eli eläviä automaatteja, ja että he sitten menevät naimisiin ja heistä tulee myös VAUVOJEN TEKOKONEITA, ja se on siinä.

Kun nuoret haluavat tehdä jotain uutta, jotain erilaista, kun he tuntevat tarvetta päästä pois tästä kehyksestä, ennakkoluuloista, vanhentuneista tavoista, kurista, perheen tai kansan perinteistä jne., silloin vanhemmat kiristävät vankilan kahleita entisestään ja sanovat pojalle tai tytölle: Älä tee sitä! Emme ole valmiita tukemaan sinua siinä, nuo asiat ovat hulluutta jne. jne. jne. KAIKKI nuori on virallisesti vangittuna kurinpidon, perinteiden, vanhentuneiden tapojen, raihnaiden ideoiden jne. vankilaan.

PERUSKOULUTUS opettaa sovittamaan YHTEEN JÄRJESTYKSEN ja VAPAUDEN. JÄRJESTYS ilman VAPAUTTA on TYRANNIAA. VAPAUS ilman JÄRJESTYSTÄ on ANARKIAA. VIISAASSTI YHDISTETYT VAPAUS JA JÄRJESTYS muodostavat PERUSKOULUTUKSEN PERUSTAN.

OPPILAILLA on oltava täydellinen vapaus selvittää itse, TUTKIA, LÖYTÄÄ, mitä todella, mitä varmasti ovat ITSE ja mitä he voivat tehdä elämässä. Oppilaat, sotilaat ja poliisit ja yleensä kaikki ne ihmiset, joiden on elettävä ankaran kurin alaisina, muuttuvat yleensä julmiksi, tunteettomiksi ihmisen tuskalle, armottomiksi.

KURI tuhoaa ihmisen HERKKYYDEN, ja tämä on jo täysin todistettu HAVAINNOLLA ja KOKEMUKSELLA. Niin monien kuri ja määräysten vuoksi tämän ajan ihmiset ovat menettäneet täysin HERKKYYTENSA ja muuttuneet julmiksi ja armottomiksi. Ollakseen todella vapaita on oltava erittäin herkkiä ja humanistisia.

Kouluissa, lukioissa ja yliopistoissa oppilaita opetetaan KIINNITTÄMÄÄN HUOMIOA tunneilla, ja oppilaat kiinnittävät huomiota välttääkseen moitteita, korvan nyppimistä, kepillä tai viivaimella lyömistä jne. jne. jne. Mutta valitettavasti heitä ei opeteta YMMÄRTÄMÄÄN TODELLISESTI, mitä TIETOINEN HUOMIO on.

Kurinalaisuuden vuoksi opiskelija kiinnittää huomiota ja kuluttaa luovaa energiaa monesti turhaan. Luova energia on hienoin voimatyyppi, jonka ORGAANINEN KONE valmistaa. Me syömme ja juomme, ja kaikki ruoansulatusprosessit ovat pohjimmiltaan hienontamisprosesseja, joissa karkeat aineet muuttuvat hyödyllisiksi aineiksi ja voimiksi. Luova energia on: hienoin AINE ja VOIMA, jonka organismi valmistaa.

Jos osaamme kiinnittää TIETOISTA HUOMIOA, voimme säästää luovaa energiaa. Valitettavasti opettajat eivät opeta oppilailleen, mitä TIETOINEN HUOMIO on. Minne tahansa HUOMION suuntaamme, kulutamme LUOVAA ENERGIAA. Voimme säästää tuota energiaa jakamalla huomiota, jos emme samaistu asioihin, ihmisiin, ideoihin.

Kun me samaistumme ihmisiin, asioihin, ideoihin, unohdamme itsemme, ja silloin menetämme luovaa ENERGIAA surullisimmalla tavalla. ON kiireellistä tietää, että meidän on säästettävä LUOVAA ENERGIAA herättääksemme TIETOISUUTTA ja että LUOVA ENERGIA on ELÄVÄ POTENTIAALI, TIETOISUUDEN VÄLINE, väline HERÄTTÄÄ TIETOISUUTTA.

Kun opimme OLEMAAN unohtamatta ITSEÄMME, kun opimme jakamaan HUOMIOA SUBJEKTIN, OBJEKTIN ja PAIKAN välillä, säästämme LUOVAA ENERGIAA herättääksemme TIETOISUUTTA. On välttämätöntä oppia hallitsemaan HUOMIOA herättääksemme tietoisuutta, mutta oppilaat eivät tiedä tästä mitään, koska heidän OPETTAJANSA eivät ole opettaneet sitä heille.

KUN opimme käyttämään HUOMIOA tietoisesti, kuri on silloin tarpeetonta. Opiskelija, joka on tarkkaavainen tunneillaan, läksyissään, järjestyksessä, EI tarvitse minkäänlaista kuria.

On KIIREELLISTÄ, että OPETTAJAT ymmärtävät tarpeen sovittaa yhteen älykkäästi VAPAUS ja JÄRJESTYS, ja tämä on mahdollista TIETOISEN HUOMION avulla. TIETOINEN HUOMIO sulkee pois sen, mitä kutsutaan SAMASTUMISEKSI. Kun SAMASTUMME ihmisiin, asioihin, ideoihin, tulee LUMOUS, ja tämä viimeksi mainittu saa aikaan UNTA TIETOISUUDESSA.

On osattava kiinnittää HUOMIOA ilman SAMASTUMISTA. KUN kiinnitämme huomiota johonkin tai johonkuhun ja unohdamme itsemme, tuloksena on LUMOUS ja TIETOISUUDEN UNI. Tarkkaile huolellisesti ELOKUVAJAA. Hän on unessa, hän ei tiedä mitään, hän ei tunne itseään, hän on tyhjä, hän näyttää unissakävelijältä, hän näkee unta elokuvasta, jota hän katsoo, elokuvan sankarista.

OPPILAIDEN on kiinnitettävä huomiota tunneillaan unohtamatta ITSEÄÄN, jotta he eivät vajoa TIETOISUUDEN KAUHISTUTTAVAAN UNEEN. Oppilaan on nähtävä itsensä näyttämöllä, kun hän on suorittamassa koetta tai kun hän on taulun edessä tai lattialla opettajan käskystä, tai kun hän on opiskelemassa tai lepäämässä tai leikkimässä opiskelutovereidensa kanssa.

KOLMEEN OSAAN JAETTU HUOMIO: SUBJEKTI, OBJEKTI, PAIKKA, on itse asiassa TIETOISTA HUOMIOTA. Kun emme tee VIRHETTÄ SAMASTUA ihmisiin, asioihin, ideoihin jne., säästämme LUOVAA ENERGIAA ja nopeutamme itsessämme TIETOISUUDEN heräämistä.

Joka haluaa herättää TIETOISUUDEN YLEMMÄSSÄ MAAILMASSA, hänen on aloitettava HERÄTTÄMISELLÄ tässä ja nyt. Kun OPISKELIJA tekee VIRHEEN SAMASTUA ihmisiin, asioihin, ideoihin, kun hän tekee VIRHEEN unohtaa itsensä, silloin hän vajoaa lumoukseen ja uneen.

Kuri ei opeta opiskelijoita kiinnittämään TIETOISTA HUOMIOA. Kuri on todellinen vankila mielelle. Oppilaiden on opittava hallitsemaan TIETOISTA HUOMIOA samoista koulunpenkeistä lähtien, jotta he myöhemmin käytännön elämässä, koulun ulkopuolella, eivät tee VIRHETTÄ unohtaa itseään.

Mies, joka unohtaa itsensä loukkaajan edessä, samaistuu häneen, lumoutuu, vajoaa tiedottomuuden uneen ja silloin haavoittaa tai tappaa ja joutuu vääjäämättä vankilaan. Hän, joka ei anna LUMOUTA itseään loukkaajasta, hän, joka ei samaistu häneen, hän, joka ei unohda itseään, hän, joka osaa kiinnittää TIETOISTA HUOMIOA, olisi kykenemätön antamaan arvoa loukkaajan sanoille, tai haavoittamaan tai tappamaan häntä.

Kaikki virheet, joita ihminen tekee elämässä, johtuvat siitä, että hän unohtaa itsensä, samaistuu, lumoutuu ja vajoaa uneen. Olisi parempi nuorisolle, kaikille opiskelijoille, että heille opetettaisiin TIETOISUUDEN HERÄTTÄMISTÄ sen sijaan, että heidät orjuutettaisiin niin monilla järjettömillä kurinpidon keinoilla.