Vapaa Aloite

Miljoonat opiskelijat kaikkialta maailmasta menevät päivittäin kouluun ja yliopistoon tiedostamatta, automaattisesti ja subjektiivisesti, tietämättä miksi tai mitä varten.

Opiskelijat ovat pakotettuja opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, maantiedettä jne.

Opiskelijoiden mieli vastaanottaa päivittäin tietoa, mutta he eivät koskaan pysähdy hetkeksikään miettimään tuon tiedon syytä tai tarkoitusta. Miksi täytämme itsemme tuolla tiedolla? Mitä varten täytämme itsemme tuolla tiedolla?

Opiskelijat elävät todellakin mekaanista elämää ja tietävät vain, että heidän täytyy vastaanottaa älyllistä tietoa ja säilyttää se tallennettuna epäluotettavaan muistiin, siinä kaikki.

Opiskelijat eivät koskaan edes ajattele, mitä tämä koulutus todella on, he menevät kouluun, lukioon tai yliopistoon, koska heidän vanhempansa käskevät, ja siinä kaikki.

Sen enempää opiskelijat kuin opettajatkaan eivät koskaan kysy itseltään: Miksi olen täällä? Mitä olen tullut tänne tekemään? Mikä on todellinen salainen syy, joka minut tänne tuo?

Opettajat ja opiskelijat elävät tiedostamattomassa tilassa, toimivat kuin todelliset automaatit, menevät kouluun, lukioon ja yliopistoon tiedostamatta, subjektiivisesti, tietämättä todellakaan mitään syystä tai tarkoituksesta.

On välttämätöntä lakata olemasta automaatteja, herätä tietoisuus ja oivaltaa itse, mitä tämä kamala taistelu on kokeiden läpäisemiseksi, opiskelemiseksi, tietyssä paikassa asumiseksi päivittäin opiskellakseen ja läpäistäkseen vuoden ja kärsiäkseen pelkoja, ahdistusta, huolia, urheilla, tapella koulukavereiden kanssa jne. jne. jne.

Opettajien tulisi tulla tietoisemmiksi, jotta he voisivat kouluista, lukioista tai yliopistoista käsin auttaa opiskelijoita herättämään tietoisuutta.

On valitettavaa nähdä niin monia AUTOMAATTEJA istumassa koulujen, lukioiden ja yliopistojen penkeillä vastaanottamassa tietoa, joka heidän on säilytettävä muistissa tietämättä miksi tai mitä varten.

Nuoret ovat huolissaan vain vuoden läpäisemisestä; heille on sanottu, että heidän täytyy valmistautua ansaitsemaan elantonsa, hankkimaan työpaikka jne. Ja he opiskelevat muodostaen mielessään tuhat mielikuvaa tulevaisuudesta, tuntematta kuitenkaan todella nykyhetkeä, tietämättä todellista syytä, miksi heidän täytyy opiskella fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, aritmetiikkaa, maantiedettä jne.

Nykyaikaiset tytöt opiskelevat saadakseen valmiudet, jotka mahdollistavat hyvän aviomiehen löytämisen tai elantonsa ansaitsemisen ja ollakseen asianmukaisesti valmistautuneita siltä varalta, että aviomies hylkää heidät tai he jäävät leskeksi tai vanhapiioiksi. Pelkkiä mielikuvia mielessä, koska he eivät todellisuudessa tiedä, mikä heidän tulevaisuutensa tulee olemaan tai missä iässä he kuolevat.

Elämä koulussa on hyvin epämääräistä, hyvin epäjohdonmukaista, hyvin subjektiivista, lasten täytyy joskus oppia tiettyjä aineita, joista ei ole mitään hyötyä käytännön elämässä.

Nykyään koulussa tärkeintä on vuoden läpäiseminen, ja siinä kaikki.

Ennen vanhaan vuoden läpäisyssä oli ainakin vähän enemmän etiikkaa. Nyt ei ole sellaista ETIIKKAA. Perheen vanhemmat voivat lahjoa hyvin salaa opettajan, ja nuori, vaikka olisikin SURKEA OPISKELIJA, läpäisee vuoden VÄISTÄMÄTTÖMÄSTI.

Koulutytöt nuolevat yleensä opettajaa voidakseen LÄPÄISTÄ VUODEN, ja tulos on yleensä ihmeellinen, vaikka he eivät olisi ymmärtäneet yhtään “J:tä” siitä, mitä opettaja opettaa, he pärjäävät joka tapauksessa hyvin KOKEISSA ja läpäisevät vuoden.

On poikia ja tyttöjä, jotka ovat hyvin taitavia vuoden läpäisemisessä. Monissa tapauksissa kyse on oveluudesta.

Nuori, joka läpäisee voitokkaasti tietyn kokeen (jonkin typerän kokeen), ei tarkoita, että hänellä olisi todellista objektiivista tietoisuutta siitä aineesta, josta hänet tutkittiin.

Opiskelija toistaa kuin papukaija mekaanisesti sen aineen, jota hän opiskeli ja josta hänet tutkittiin. Se ei ole itsetietoisuutta kyseisestä aineesta, se on muistamista ja toistamista kuin papukaijat sen, mitä olemme oppineet, ja siinä kaikki.

Kokeiden läpäiseminen, vuoden läpäiseminen, ei tarkoita OLEVASI ERITTÄIN ÄLYKÄS. Käytännön elämässä olemme tunteneet hyvin älykkäitä ihmisiä, jotka eivät koskaan pärjänneet hyvin kokeissa koulussa. Olemme tunteneet upeita kirjailijoita ja suuria matemaatikkoja, jotka olivat surkeita opiskelijoita koulussa eivätkä koskaan läpäisseet hyvin kielioppi- ja matematiikkakokeita.

Tiedämme tapauksen, jossa opiskelija oli surkea ANATOMIASSA ja joka vasta paljon kärsittyään pystyi pärjäämään hyvin ANATOMIAN kokeissa. Nykyään kyseinen opiskelija on suuren ANATOMIA-teoksen kirjoittaja.

Vuoden läpäiseminen ei välttämättä tarkoita olevasi kovin älykäs. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan läpäisseet vuotta ja jotka ovat hyvin älykkäitä.

On jotain tärkeämpää kuin vuoden läpäiseminen, on jotain tärkeämpää kuin tiettyjen aineiden opiskelu, ja se on juuri täydellinen OBJEKTIIVINEN selkeä ja valoisa tietoisuus niistä aineista, joita opiskellaan.

Opettajien on pyrittävä auttamaan opiskelijoita herättämään tietoisuutta; kaikkien opettajien ponnistelujen on kohdistuttava opiskelijoiden tietoisuuteen. On VÄLITÖNTÄ, että opiskelijat tulevat täysin ITSETIETOISIKSI niistä aineista, joita he opiskelevat.

Ulkoolta oppiminen, oppiminen kuin papukaijat, on yksinkertaisesti TYHMÄÄ sanan täydellisimmässä merkityksessä.

Opiskelijat ovat pakotettuja opiskelemaan vaikeita aineita ja tallentamaan ne muistiinsa “VUODEN LÄPÄISEMISEKSI”, ja myöhemmin käytännön elämässä kyseiset aineet eivät ole vain hyödyttömiä, vaan ne myös unohtuvat, koska muisti on epäluotettava.

Nuoret opiskelevat hankkiakseen työpaikan ja ansaitakseen elantonsa, ja myöhemmin, jos heillä on onnea hankkia kyseinen työpaikka, jos heistä tulee ammattilaisia, lääkäreitä, lakimiehiä jne., ainoa asia, jonka he saavuttavat, on toistaa sama vanha tarina, he menevät naimisiin, kärsivät, saavat lapsia ja kuolevat herättämättä tietoisuutta, kuolevat ilman tietoisuutta omasta elämästään. Siinä kaikki.

Tytöt menevät naimisiin, perustavat kodin, saavat lapsia, riitelevät naapureiden, aviomiehen, lasten kanssa, eroavat ja menevät uudelleen naimisiin, jäävät leskeksi, vanhenevat jne., ja lopulta kuolevat elettyään UNEKSISSA, TIEDOSTAMATTOMINA, toistaen kuten aina samaa OLEMISTA PAINAVAA DRAAMAA.

KOULUN OPETTAJAT eivät halua ymmärtää täysin, että kaikilla ihmisillä on uinuva tietoisuus. On kiireellistä, että myös koulun opettajat heräävät, jotta he voivat herättää opiskelijat.

Ei ole mitään hyötyä täyttää päätämme teorioilla ja teorioilla ja siteerata Dantea, Homeroa, Vergiliusta jne., jos meillä on uinuva tietoisuus, jos meillä ei ole objektiivista, selkeää ja täydellistä tietoisuutta itsestämme, opiskelemistamme aineista, käytännön elämästä.

Mitä hyötyä on koulutuksesta, jos meistä ei tule luovia, tietoisia, todella älykkäitä?

Todellinen koulutus ei tarkoita lukemisen ja kirjoittamisen taitoa. Kuka tahansa hölmö, kuka tahansa tyhmä voi osata lukea ja kirjoittaa. Meidän on oltava ÄLYKKÄITÄ, ja ÄLYKKÄYS herää meissä vasta, kun TIETOISUUS herää.

Ihmiskunnalla on yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia ALAITIOTISUUTTA ja kolme prosenttia TIETOISUUTTA. Meidän on herätettävä TIETOISUUS, meidän on muutettava ALAITIOTISET TIETOISIKSI. Meidän on oltava sataprosenttisesti tietoisia.

Ihminen ei näe unta vain silloin, kun hänen fyysinen kehonsa nukkuu, vaan hän näkee unta myös silloin, kun hänen fyysinen kehonsa ei nuku, kun hän on valveilla.

On välttämätöntä lakata uneksimasta, on välttämätöntä herättää tietoisuus, ja tuon heräämisprosessin on aloitettava kodista ja koulusta.

Opettajien ponnistelujen on kohdistuttava opiskelijoiden TIETOISUUTEEN eikä pelkästään muistiin.

Opiskelijoiden on opittava ajattelemaan itse, eikä vain toistamaan kuin papukaijat muiden teorioita.

Opettajien on pyrittävä lopettamaan opiskelijoiden pelko.

Opettajien on sallittava opiskelijoille vapaus olla eri mieltä ja arvostella terveesti ja rakentavasti kaikkia opiskelemiaan teorioita.

On järjetöntä pakottaa heidät hyväksymään DOGMAATTISESTI kaikkia teorioita, joita opetetaan koulussa, lukiossa tai yliopistossa.

Opiskelijoiden on hylättävä pelko, jotta he oppivat ajattelemaan itse. Opiskelijoiden on kiireellisesti hylättävä pelko, jotta he voivat analysoida opiskelemiaan teorioita.

Pelko on yksi älykkyyden esteistä. Pelokas opiskelija EI uskalla olla eri mieltä ja hyväksyy sokeasti kaiken, mitä eri kirjoittajat sanovat.

Ei ole mitään hyötyä, että opettajat puhuvat rohkeudesta, jos he itse pelkäävät. Opettajien on oltava vapaita pelosta. Opettajat, jotka pelkäävät arvostelua, mitä sanotaan jne., EIVÄT voi olla todella älykkäitä.

Koulutuksen todellisen tavoitteen tulisi olla pelon lopettaminen ja tietoisuuden herättäminen.

Mitä hyötyä on kokeiden läpäisemisestä, jos jatkamme pelokkaina ja tiedostamattomina?

Opettajilla on velvollisuus auttaa opiskelijoita koulun penkiltä, jotta heistä olisi hyötyä elämässä, mutta niin kauan kuin pelkoa on olemassa, kukaan ei voi olla hyödyllinen elämässä.

Pelolla täynnä oleva henkilö ei uskalla olla eri mieltä toisen mielipiteen kanssa. Pelolla täynnä olevalla henkilöllä ei voi olla vapaata aloitetta.

On ilmeisesti jokaisen opettajan tehtävä auttaa kaikkia ja jokaista koulunsa oppilasta olemaan täysin vapaita pelosta, jotta he voivat toimia spontaanisti ilman, että heille tarvitsee sanoa tai käskeä.

On kiireellistä, että opiskelijat luopuvat pelosta, jotta he voivat saada vapaan spontaanin ja luovan aloitteen.

Kun opiskelijat voivat omasta aloitteestaan vapaasti ja spontaanisti analysoida ja arvostella vapaasti niitä teorioita, joita he opiskelevat, he lakkaavat olemasta pelkkiä mekaanisia, subjektiivisia ja tyhmiä olentoja.

On kiireellistä, että on olemassa vapaa aloite, jotta oppilaissa syntyy luova älykkyys.

On välttämätöntä antaa sananvapauden LUOVAA spontaania ja ilman minkäänlaista ehdollistamista kaikille oppilaille, jotta he voivat tulla tietoisiksi siitä, mitä he opiskelevat.

Vapaa luova voima voi ilmetä vain silloin, kun emme pelkää arvostelua, mitä sanotaan, opettajan kuria, sääntöjä jne. jne. jne.

Ihmismieli on rappeutunut pelon ja dogmaattisuuden vuoksi, ja se on VÄLITTÖMÄSTI uudistettava vapaan spontaanin ja pelottoman aloitteen avulla.

Meidän on tultava tietoisiksi omasta elämästämme, ja tuon heräämisprosessin on aloitettava koulun penkiltä.

Koulusta ei ole meille juurikaan hyötyä, jos lähdemme sieltä tiedostamattomina ja unessa.

Pelon poistaminen ja vapaa aloite synnyttävät spontaanin ja puhtaan toiminnan.

Vapaan aloitteen perusteella oppilailla tulisi olla kaikissa kouluissa oikeus keskustella kokouksessa kaikista opiskelemistaan teorioista.

Vain siten pelosta vapauttamisen ja vapauden keskustella, analysoida, pohdiskella ja arvostella terveesti sitä, mitä opiskelemme, voimme tulla tietoisiksi noista asioista emmekä pelkästään papukaijoiksi, jotka toistavat sen, mitä muistiin kertyi.