Mieli

Olemme kokemuksen kautta havainneet, että sitä, MITÄ KUTSUTAAN RAKKAUDEKSI, on mahdotonta ymmärtää, ennen kuin olemme ymmärtäneet TÄYSIN MIELEn monimutkaisen ongelman.

Ne, jotka olettavat, että MIELLI on AIVOT, ovat täysin väärässä. MIELLI on ENERGEETTINEN, hienovarainen, se voi irrottautua MATERIASTA, se voi tietyissä hypnoottisissa tiloissa tai normaalin unen aikana siirtyä hyvin kaukaisiin paikkoihin nähdäkseen ja kuullakseen, mitä niissä paikoissa tapahtuu.

PARAPSYKOLOGIAN laboratorioissa tehdään merkittäviä kokeita hypnoositilassa olevilla henkilöillä.

Monet hypnoositilassa olevat henkilöt ovat voineet kertoa yksityiskohtaisesti tapahtumista, ihmisistä ja tilanteista, joita heidän hypnoottisen transsin aikana tapahtui etäällä.

Tutkijat ovat voineet noiden kokeiden jälkeen todentaa näiden TIETOJEN paikkansapitävyyden. He ovat voineet todeta tosiasioiden todenperäisyyden, TAPAHTUMIEN tarkkuuden.

Näillä PARAPSYKOLOGIAN laboratorioiden kokeilla on havainnon ja kokemuksen kautta täysin osoitettu, että AIVOT eivät ole MIELLI.

Todella ja täysin totta voimme sanoa, että mieli voi matkustaa ajassa ja avaruudessa, aivoista riippumatta, nähdäkseen ja kuullakseen asioita, jotka tapahtuvat kaukaisissa paikoissa.

AISTIEN ULKOPUOLISTEN HAVAINTOJEN TODELLISUUS on jo TÄYSIN osoitettu, ja vain täysin hullu tai idiootti voisi edes ajatella kieltävänsä ULKOPUOLISTEN HAVAINTOJEN todellisuuden.

Aivot on tehty ajatuksen työstämiseen, mutta ne eivät ole ajatus. Aivot ovat vain MIELEn väline, eivät mieli.

Meidän on tutkittava mieltä perusteellisesti, jos todella haluamme tuntea täysin sen, mitä kutsutaan RAKKAUDEKSI.

Lapsilla ja nuorilla, pojilla ja tytöillä, on joustavammat, mukautuvammat, nopeammat, valppaammat jne. mielet.

Monet lapset ja nuoret kysyvät mielellään vanhemmiltaan ja opettajiltaan joistakin asioista, he haluavat tietää jotain enemmän, he haluavat tietää ja siksi he kysyvät, tarkkailevat, näkevät tiettyjä yksityiskohtia, joita aikuiset halveksivat tai eivät huomaa.

Vuosien kuluessa, iän myötä mieli kiteytyy vähitellen.

Vanhusten mieli on kiinteä, kivettynyt, se ei muutu edes tykinlaukausten voimasta.

Vanhat ovat jo sellaisia ja sellaisina kuolevat, he eivät muutu, he lähestyvät kaikkea kiinteästä näkökulmasta.

Vanhojen “HÖPERYYDET”, heidän ennakkoluulonsa, pinttyneet ideansa jne. vaikuttavat kaikki yhdessä KALLIOLTA, KIVELTÄ, joka ei muutu millään tavalla. Siksi sanotaan “LUONNE JA MUOTO HAUTAAN ASTI”.

On VÄLITÖNTÄ, että opettajat, jotka ovat vastuussa oppilaiden PERSOONALLISUUDEN muodostamisesta, tutkivat mieltä perusteellisesti, jotta he voivat ohjata uusia sukupolvia älykkäästi.

On tuskallista ymmärtää syvällisesti, miten mieli vähitellen kivettyy ajan myötä.

MIELLI on TODELLISUUDEN, totuuden tappaja. MIELLI tuhoaa RAKKAUDEN.

Se, joka vanhenee, ei enää pysty RAKASTAMAAN, koska hänen mielensä on täynnä tuskallisia kokemuksia, ennakkoluuloja, teräksen teräviä pinttyneitä ideoita jne.

On olemassa “vanhoja viherpeukaloita”, jotka uskovat pystyvänsä VIELÄ RAKASTAMAAN, mutta todellisuudessa kyseiset vanhat ovat täynnä seniilejä seksuaalisia intohimoja ja sekoittavat INTOHIMON RAKKAUTEEN.

Jokainen “VANHA VIHERPEUKALO” kokee valtavia himokkaita intohimoisia tiloja ennen kuolemaansa, ja he uskovat, että se on RAKKAUTTA.

Vanhojen IHMISTEN RAKKAUS on mahdotonta, koska mieli tuhoaa sen “HÖPERYYKSILLÄÄN”, “PINTTYNEILLÄ IDEOILLAAN”, “ENNÄKKOLUULOILLAAN”, “MUSTASUKKAISELUUDELLAAN”, “KOKEMUKSILLAAN”, “MUISTOILLAAN”, seksuaalisilla intohimoillaan jne. jne. jne.

MIELLI on RAKKAUDEN pahin vihollinen. YLIKANSALAISTUNEISSA maissa RAKKAUTTA ei enää ole, koska ihmisten mieli haisee vain tehtailta, pankkitileiltä, bensiiniltä ja selluloidilta.

Mielelle on monia pulloja, ja jokaisen ihmisen mieli on hyvin pullotettu.

Joidenkin MIELLI on pullotettu VIHOLLISEEN KOMMUNISMIIN, toisten mieli on pullotettu armottomaan KAPITALISMIIN.

On niitä, joiden MIELLI on PULLOTETTU mustasukkaisuuteen, vihaan, haluun olla rikas, hyvään sosiaaliseen asemaan, pessimismiin, kiintymykseen tiettyihin ihmisiin, kiintymykseen omiin kärsimyksiin, perheongelmiin jne. jne. jne.

Ihmiset rakastavat MIELEn pullottamista, harvat ovat niitä, jotka todella päättävät rikkoa pullon palasiksi.

Meidän on VAPAUTETTAVA MIELLI, mutta ihmiset pitävät orjuudesta, on hyvin harvinaista löytää elämässä ketään, jonka MIELLI ei olisi hyvin pullotettu.

Opettajien on opetettava oppilailleen kaikki nämä asiat. Heidän on opetettava uusia sukupolvia tutkimaan omaa mieltään, tarkkailemaan sitä, ymmärtämään sitä, vain siten, syvällisen YMMÄRRYKSEN avulla, voimme estää mieltä kiteytymästä, jäätymästä, pullottumasta.

Ainoa asia, joka voi muuttaa maailmaa, on se, mitä kutsutaan RAKKAUDEKSI, mutta mieli tuhoaa RAKKAUDEN.

Meidän on TUTKITTAVA omaa mieltämme, tarkkailtava sitä, tutkittava sitä syvällisesti, ymmärrettävä sitä todella. Vain siten, vain tulemalla itsensä, oman mielensä herroiksi, me tapamme RAKKAUDEN tappajan ja olemme todella onnellisia.

Ne, jotka elävät ihastuttavasti haaveillen RAKKAUDESTA, ne, jotka elävät tehden suunnitelmia RAKKAUDESTA, ne, jotka haluavat RAKKAUDEN toimivan makunsa ja epämiellyttävyytensä, suunnitelmiensa ja haaveidensa, normiensa ja ennakkoluulojensa, muistojensa ja kokemustensa jne. mukaisesti, eivät koskaan voi todella tietää, mitä RAKKAUS on, itse asiassa heistä on tullut RAKKAUDEN vihollisia.

On välttämätöntä ymmärtää TÄYSIN, mitä ovat mielen prosessit kokemusten kerääntymisen tilassa.

Opettaja usein moittii oikeutetusti, mutta joskus tyhmästi ja ilman todellista syytä, ymmärtämättä, että jokainen epäoikeudenmukainen moite jää oppilaiden mieleen, tällaisen virheellisen menettelyn tuloksena on usein RAKKAUDEN menetys OPETTAJAA kohtaan.

MIELLI tuhoaa RAKKAUDEN, ja tätä KOULUJEN, korkeakoulujen ja yliopistojen OPETTAJIEN ei pidä koskaan unohtaa.

On välttämätöntä ymmärtää syvällisesti kaikki ne mentaaliset prosessit, jotka päättävät RAKKAUDEN kauneuden.

Ei riitä, että on isä tai äiti, on osattava RAKASTAA. Isät ja äidit uskovat rakastavansa lapsiaan, koska heillä on heidät, koska he ovat heidän, koska he omistavat heidät, kuten jolla on polkupyörä, auto, talo.

Tämä omistamisen, riippuvuuden tunne sekoitetaan usein RAKKAUTEEN, mutta se ei koskaan voi olla RAKKAUTTA.

Kotimme kouluissa OPETTAJAT uskovat rakastavansa oppilaitaan, koska he kuuluvat heille sellaisina, koska he omistavat heidät, mutta se ei ole RAKKAUTTA. Omistamisen tai riippuvuuden tunne EI OLE RAKKAUTTA.

MIELLI tuhoaa RAKKAUDEN, ja vain ymmärtämällä kaikki mielen virheelliset toiminnot, naurettavan ajattelutapamme, huonot tapamme, automaattiset, mekanistiset tavat, virheellisen tavan nähdä asioita jne. voimme päästä kokemaan TOTUUDELLISESTI sen, mikä ei kuulu aikaan, sitä, mitä kutsutaan RAKKAUDEKSI.

Ne, jotka haluavat RAKKAUDESTA tulevan osan omaa rutiinikonettaan, ne, jotka haluavat RAKKAUDEN kulkevan omien ennakkoluulojensa, halujensa, pelkojensa, elämänkokemustensa, itsekkään asioiden näkemistapansa, virheellisen ajattelutapansa jne. virheellisillä raiteilla, päättävät itse asiassa RAKKAUDESTA, koska tämä ei koskaan anna alistaa itseään.

Ne, jotka haluavat RAKKAUDEN toimivan KUTEN MINÄ HALUAN, KUTEN MINÄ TOIVON, KUTEN MINÄ AJATTELEN, menettävät RAKKAUDEN, koska CUPIDO, RAKKAUDEN JUMALA, ei ole koskaan halukas orjuuttamaan MINÄÄ.

MINÄ, ITSE, MINÄ ITSE on lopetettava, jotta ei menetetä RAKKAUDEN lasta.

MINÄ on joukko muistoja, haluja, pelkoja, vihoja, intohimoja, kokemuksia, itsekkyyksiä, kateuksia, ahneuksia, himoa jne. jne. jne.

Vain ymmärtämällä jokaisen vian erikseen; vain tutkimalla sitä, tarkkailemalla sitä suoraan paitsi älyllisellä alueella myös kaikilla mielen alitajuisilla tasoilla, jokainen vika katoaa, kuolemme hetki hetkeltä. Näin ja vain näin saavutamme MINÄN hajoamisen.

Ne, jotka haluavat pullottaa RAKKAUDEN MINÄN kauheaan pulloon, menettävät RAKKAUDEN, jäävät ilman sitä, koska RAKKAUTTA ei koskaan voi pullottaa.

Valitettavasti ihmiset haluavat, että RAKKAUS käyttäytyy omien tapojensa, halujensa, tottumuksiensa jne. mukaisesti, ihmiset haluavat, että RAKKAUS alistuu MINÄLLE, ja se on täysin mahdotonta, koska RAKKAUS ei tottele MINÄÄ.

Rakastuneet parit, tai paremminkin intohimoiset, joita tässä maailmassa on eniten, olettavat, että RAKKAUDEN on edettävä uskollisesti omien halujensa, himojensa, virheidensä jne. raiteilla, ja tässä he ovat täysin väärässä.

“Puhutaan meistä kahdesta!”, sanovat rakastuneet tai seksuaalisesti intohimoiset, mitä tässä maailmassa on eniten, ja sitten tulevat keskustelut, suunnitelmat, kaipaukset ja huokaukset. Jokainen sanoo jotain, esittää suunnitelmansa, toiveensa, tapansa nähdä elämän asiat ja haluaa, että RAKKAUS liikkuu kuin veturi teräsraiteilla, jotka mieli on vetänyt.

Kuinka väärässä nuo Rakastuneet tai intohimoiset ovatkaan!, kuinka kaukana he ovat todellisuudesta.

RAKKAUS ei tottele MINÄÄ, ja kun puolisot haluavat laittaa sille ketjut kaulaan ja alistaa sen, se pakenee jättäen parin onnettomaan tilaan.

MIELELLÄ on huono maku verrata. Mies vertaa yhtä tyttöystävää toiseen. Nainen vertaa yhtä miestä toiseen. Opettaja vertaa yhtä oppilasta toiseen, yhtä oppilasta toiseen, ikään kuin kaikki hänen oppilaansa eivät ansaitsisi samaa arvostusta. Todella kaikki vertailu on VIHOLLISTA.

Se, joka katselee kaunista auringonlaskua ja vertaa sitä toiseen, ei todellisuudessa osaa ymmärtää silmiensä edessä olevaa kauneutta.

Se, joka katselee kaunista vuorta ja vertaa sitä toiseen, jonka hän näki eilen, ei todellisuudessa ymmärrä silmiensä edessä olevan vuoren kauneutta.

Missä on VERTAILUA, siellä ei ole TODELLISTA RAKKAUTTA. Isä ja Äiti, jotka rakastavat lapsiaan todella, eivät koskaan vertaa heitä kehenkään, he rakastavat heitä ja siinä kaikki.

Aviomies, joka todella rakastaa vaimoaan, ei koskaan tee virhettä verrata häntä kehenkään, hän rakastaa häntä ja siinä kaikki.

OPETTAJA, joka rakastaa oppilaitaan, ei koskaan syrji heitä, ei koskaan vertaa heitä toisiinsa, hän rakastaa heitä todella ja siinä kaikki.

Vertailujen jakama mieli, dualismin orja oleva mieli, tuhoaa RAKKAUDEN.

Vastakohtien taistelun jakama mieli ei pysty ymmärtämään uutta, se kivettyy, se jäätyy.

MIELELLÄ ON MONIA SYVYVYYKSIÄ, alueita, alitajuisia maastoja, sopukoita, mutta parasta on OLEMUS, TIETOISUUS, ja se on keskellä.

Kun dualismi päättyy, kun mielestä tulee TÄYDELLINEN, TYVEN, HILJAINEN, SYVÄLLINEN, kun se ei enää vertaa, silloin herää OLEMUS, TIETOISUUS, ja sen pitäisi olla PERUSKOULUTUKSEN todellinen tavoite.

Erotamme OBJEKTIIVISEN ja SUBJEKTIIVISEN välillä. OBJEKTIIVISESSA on hereillä oleva tietoisuus. SUBJEKTIIVISESSA on nukkuva tietoisuus, ALITAJUISUUS.

Vain OBJEKTIIVINEN TIETOISUUS voi nauttia OBJEKTIIVISESTA TIEDOSTA.

Älyllinen tieto, jota Kaikkien koulujen, korkeakoulujen ja yliopistojen Oppilaat saavat tällä hetkellä, on sataprosenttisesti SUBJEKTIIVISTA.

OBJEKTIIVISTA TIETOA ei voida hankkia ilman OBJEKTIIVISTA TIETOISUUTTA.

Oppilaiden on ensin päästävä ITSETIETOISUUTEEN ja sitten OBJEKTIIVISEEN TIETOISUUTEEN.

Vain RAKKAUDEN POLKUA pitkin voimme päästä OBJEKTIIVISEEN TIETOISUUTEEN ja OBJEKTIIVISEEN TIETOON.

On välttämätöntä ymmärtää MIELEn MONIMUTKAINEN ONGELMA, jos todella haluamme kulkea RAKKAUDEN POLKUA.