Yksinkertaisuus

On välttämätöntä ja välttämätöntä kehittää luovaa ymmärrystä, koska se tuo ihmiselle todellisen elämisen vapauden. Ilman ymmärrystä on mahdotonta saavuttaa syvällisen analyysin aitoa kriittistä kykyä.

Opettajien kouluissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa on johdettava oppilaansa itsekriittisen ymmärryksen tielle.

Olemme jo edellisessä luvussa tutkineet laajasti kateuden prosesseja, ja jos haluamme päästä eroon kaikista mustasukkaisuuden sävyistä, olivatpa ne uskonnollisia, intohimoisia jne., meidän on tehtävä täysi tietoisuus siitä, mitä kateus todella on, koska vain ymmärtämällä syvällisesti ja intiimisti kateuden äärettömiä prosesseja voimme päästä eroon kaikenlaisesta mustasukkaisuudesta.

Mustasukkaisuus tuhoaa avioliittoja, mustasukkaisuus tuhoaa ystävyyssuhteita, mustasukkaisuus aiheuttaa uskonnollisia sotia, veljesmurhia, murhia ja kaikenlaista kärsimystä.

Kateus kaikkine äärettömine sävyineen piiloutuu ylevien päämäärien taakse. Kateutta on siinä, joka saatuaan tiedon ylevien pyhimysten, mahatmojen tai gurujen olemassaolosta, haluaa myös tulla pyhimykseksi. Kateutta on filantroopissa, joka pyrkii ylittämään muut filantroopit. Kateutta on jokaisessa yksilössä, joka himoitsee hyveitä, koska hänellä oli tietoa, koska hänen mielessään on tietoa pyhistä, hyveitä täynnä olevista yksilöistä.

Halu olla pyhimys, halu olla hyveellinen, halu olla suuri perustuu kateuteen.

Pyhimykset hyveineen ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa. Muistamme tapauksen miehestä, joka piti itseään hyvin pyhänä.

Eräänä päivänä nälkäinen ja kurja runoilija koputti hänen ovelleen ojentaakseen hänelle kauniin säkeen, joka oli omistettu erityisesti kertomuksemme pyhimykselle. Runoilija odotti vain kolikkoa ostaakseen ruokaa uupuneelle ja vanhenevalle ruumiilleen.

Runoilija kuvitteli kaikkea muuta kuin loukkausta. Hänen yllätyksensä oli suuri, kun pyhimys hurskaalla katseella ja kurtussa kulmakarvoilla sulki oven sanoen onnettomalle runoilijalle: “pois täältä ystävä, kauas, kauas… Minä en pidä tällaisista asioista, inhoan imartelua… Minä en pidä maailman turhuuksista, tämä elämä on illuusio… Minä seuraan nöyryyden ja vaatimattomuuden tietä.” Onneton runoilija, joka halusi vain kolikon, sai sen sijaan pyhimyksen loukkauksen, sanan, joka satuttaa, läimäyksen, ja sydän särkyneenä ja lyyra rikki hän lähti kaupungin kaduille hitaasti… hitaasti… hitaasti.

Uuden sukupolven on noustava aidon ymmärryksen pohjalta, koska se on täysin luovaa.

Muisti ja muistaminen eivät ole luovia. Muisti on menneisyyden hauta. Muisti ja muistaminen ovat kuolema.

Todellinen ymmärrys on täydellisen vapautumisen psykologinen tekijä.

Muistin muistot eivät voi koskaan tuoda meille todellista vapautusta, koska ne kuuluvat menneisyyteen ja ovat siten kuolleita.

Ymmärrys ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Ymmärrys kuuluu hetkeen, jota elämme tässä ja nyt. Muisti tuo aina mieleen ajatuksen tulevaisuudesta.

On kiireellistä opiskella tiedettä, filosofiaa, taidetta ja uskontoa, mutta opintoja ei pidä uskoa muistin uskollisuuteen, koska se ei ole uskollinen.

On järjetöntä tallettaa tietoa muistin hautaan. On typerää haudata menneisyyden kuoppaan tietoa, joka meidän on ymmärrettävä.

Emme voisi koskaan lausua tuomioita opiskelua, viisautta tai tiedettä vastaan, mutta on epäjohdonmukaista tallettaa tiedon eläviä jalokiviä muistin turmeltuneen haudan keskelle.

On tarpeen opiskella, on tarpeen tutkia, on tarpeen analysoida, mutta meidän on pohdittava syvästi ymmärtääksemme kaikilla mielen tasoilla.

Todella yksinkertainen ihminen on syvästi ymmärtäväinen ja hänellä on yksinkertainen mieli.

Elämässä tärkeintä ei ole se, mitä olemme koonneet muistin hautaan, vaan se, mitä olemme ymmärtäneet paitsi älyllisellä tasolla myös mielen eri alitajuisilla ja tiedostamattomilla alueilla.

Tieteestä ja tiedosta on tultava välitöntä ymmärrystä. Kun tieto ja opiskelu ovat muuttuneet aidoksi luovaksi ymmärrykseksi, voimme ymmärtää kaiken välittömästi, koska ymmärryksestä tulee välitöntä ja hetkellistä.

Yksinkertaisella ihmisellä ei ole mielessä komplikaatioita, koska kaikki mielen komplikaatiot johtuvat muistista. Sisällämme oleva machiavellistinen MINÄ on kerääntynyttä muistia.

Elämän kokemusten on muututtava todelliseksi ymmärrykseksi.

Kun kokemukset eivät muutu ymmärrykseksi, kun kokemukset jatkuvat muistissa, ne muodostavat haudan mätänemisen, jonka päällä palaa älyllinen valheellinen ja luciferinen liekki.

On tiedettävä, että eläimellinen äly, jolta puuttuu täysin kaikki hengellisyys, on vain muistin verbalisointia, hautakynttilä, joka palaa hautakiven päällä.

Yksinkertaisella ihmisellä on mieli vapaa kokemuksista, koska niistä on tullut tietoisuutta, ne ovat muuttuneet luovaksi ymmärrykseksi.

Kuolema ja elämä ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Vain kuolemalla jyvästä syntyy kasvi, vain kuolemalla kokemus syntyy ymmärrys. Tämä on todellisen muuntumisen prosessi.

Monimutkaisella ihmisellä on muisti täynnä kokemuksia.

Tämä osoittaa hänen luovan ymmärryksensä puutteen, koska kun kokemukset on täysin ymmärretty kaikilla mielen tasoilla, ne lakkaavat olemasta kokemuksia ja syntyvät ymmärryksenä.

On ensin koettava, mutta emme saa jäädä kokemuksen alueelle, koska silloin mieli monimutkaistuu ja muuttuu vaikeaksi. On elettävä elämää voimakkaasti ja muutettava kaikki kokemukset aidoksi luovaksi ymmärrykseksi.

Ne, jotka olettavat virheellisesti, että ollaksemme ymmärtäväisiä, yksinkertaisia ja vaatimattomia meidän on hylättävä maailma, muututtava kerjäläisiksi, asuttava eristäytyneissä majoissa ja käytettävä lannevaatteita tyylikkään puvun sijaan, ovat täysin väärässä.

Monilla ankkureilla, monilla yksinäisillä erakoilla, monilla kerjäläisillä on hyvin monimutkaisia ja vaikeita mieliä.

On turhaa erota maailmasta ja elää ankkurina, jos muisti on täynnä kokemuksia, jotka ehdollistavat ajattelun vapaan virtauksen.

On turhaa elää erakkona haluten viettää pyhimyselämää, jos muisti on täynnä tietoa, jota ei ole ymmärretty kunnolla, josta ei ole tullut tietoisuutta mielen eri sopukoissa, käytävissä ja tiedostamattomilla alueilla.

Ne, jotka muuttavat älyllisen tiedon todelliseksi luovaksi ymmärrykseksi, ne, jotka muuttavat elämän kokemukset todelliseksi syvälliseksi ymmärrykseksi, eivät säilytä mitään muistissa, elävät hetkestä hetkeen täynnä todellista täyteyttä, heistä on tullut yksinkertaisia ja vaatimattomia, vaikka he asuisivat ylellisissä asunnoissa ja kaupunkielämän piirissä.

Pienet lapset ennen seitsemää ikävuotta ovat täynnä yksinkertaisuutta ja todellista sisäistä kauneutta, koska elämän elävä ESSENTIA ilmaisee itsensä vain heidän kauttaan ilman PSYKOLOGISTA MINÄÄ.

Meidän on valloitettava takaisin kadotettu lapsuus sydämessämme ja mielessämme. Meidän on valloitettava takaisin viattomuus, jos todella haluamme olla onnellisia.

Kokemukset ja opiskelu muuttuneena syvälliseksi ymmärrykseksi eivät jätä jäännöksiä muistin hautaan, ja silloin meistä tulee yksinkertaisia, vaatimattomia, viattomia ja onnellisia.

Syvällinen pohdinta kokemuksista ja hankitusta tiedosta, syvällinen itsekritiikki ja intiimi psykoanalyysi muuttavat kaiken syvälliseksi luovaksi ymmärrykseksi. Tämä on viisaudesta ja rakkaudesta syntyvän aidon onnen tie.