Vaikea Polku

Epäilemättä meissä on pimeä puoli, jota emme tunne tai hyväksy; meidän on tuotava tietoisuuden valo tälle sisimpämme synkälle puolelle.

Kaiken gnostisen tutkimuksemme tarkoitus on tehdä itsetuntemuksesta tietoisempaa.

Kun meissä on monia asioita, joita emme tunne tai hyväksy, ne vaikeuttavat elämäämme hirvittävän paljon ja aiheuttavat todellakin kaikenlaisia tilanteita, jotka voitaisiin välttää itsetuntemuksen avulla.

Pahinta tässä kaikessa on, että projisoimme tämän tuntemattoman ja tiedostamattoman puolemme muihin ihmisiin ja näemme sen sitten heissä.

Esimerkiksi näemme heidät valehtelijoina, uskottomina, pikkumaisina jne. suhteessa siihen, mitä kannamme sisällämme.

Gnosis sanoo tästä, että elämme hyvin pienessä osassa itseämme.

Se tarkoittaa, että tietoisuutemme ulottuu vain hyvin pieneen osaan itseämme.

Gnostisen esoteerisen työn idea on laajentaa omaa tietoisuuttamme selvästi.

Epäilemättä, niin kauan kuin emme ole hyvissä väleissä itsemme kanssa, emme ole hyvissä väleissä myöskään muiden kanssa, ja tuloksena on kaikenlaisia konflikteja.

On välttämätöntä tulla paljon tietoisemmaksi itsestään suoran itsensä havainnoinnin avulla.

Yleinen gnostinen sääntö esoteerisessa gnostisessa työssä on, että kun emme tule toimeen jonkun kanssa, voimme olla varmoja, että juuri tämä henkilö on se asia, jota vastaan meidän on työskenneltävä itsessämme.

Se, mitä toisissa niin kovasti arvostellaan, on jotain, joka lepää oman itsemme pimeällä puolella, jota ei tunneta eikä haluta tunnistaa.

Kun olemme tällaisessa tilassa, oman itsemme pimeä puoli on hyvin suuri, mutta kun itsensä havainnoinnin valo valaisee tämän pimeän puolen, tietoisuus kasvaa itsetuntemuksen avulla.

Tämä on Veitsenterän Polku, karvaampi kuin sappi, monet aloittavat sen, hyvin harvat saavuttavat päämäärän.

Aivan kuten Kuulla on piilotettu puoli, jota ei nähdä, tuntematon puoli, niin tapahtuu myös Psykologiselle Kuulle, jota kannamme sisällämme.

On selvää, että tällainen Psykologinen Kuu muodostuu Egosta, Minästä, Itse Minästä, Itse Itse.

Tässä psykologisessa kuussa kannamme epäinhimillisiä elementtejä, jotka kauhistuttavat, jotka pelottavat ja joita emme missään tapauksessa hyväksyisi itsellämme olevan.

Julma polku on tämä SISÄISEN OLENTOON TOTEUTUMISEN polku, kuinka monta jyrkännettä!, kuinka vaikeita askeleita!, kuinka kauheita labyrinttejä!.

Joskus sisäinen polku monien kierteiden ja käänteiden jälkeen, hirvittävien nousujen ja vaarallisten laskujen jälkeen katoaa hiekka-aavikoihin, ei tiedä mistä se jatkuu eikä yksikään valonsäde valaise sinua.

Polku on täynnä vaaroja sisäisesti ja ulkoisesti; sanomattomien mysteerien polku, jossa vain kuoleman henkäys puhaltaa.

Tällä sisäisellä polulla, kun luulee menevänsä hyvin, menee todellisuudessa erittäin huonosti.

Tällä sisäisellä polulla, kun luulee menevänsä erittäin huonosti, käy niin, että menee erittäin hyvin.

Tällä salaisella polulla on hetkiä, jolloin ei enää tiedä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Se, mikä yleensä on kiellettyä, osoittautuu joskus oikeaksi; sellainen on sisäinen polku.

Kaikki moraaliset koodit ovat sisäisellä polulla tarpeettomia; kaunis maksiimi tai kaunis moraalinen ohje voi tietyissä hetkissä muuttua hyvin vakavaksi esteeksi Olennon sisäiselle Toteutumiselle.

Onneksi Sisäinen Kristus aivan Olentomme syvimmästä pohjasta työskentelee intensiivisesti, kärsii, itkee, hajottaa erittäin vaarallisia elementtejä, joita kannamme sisällämme.

Kristus syntyy lapsena ihmisen sydämessä, mutta kun hän poistaa ei-toivottuja elementtejä, joita kannamme sisällämme, hän kasvaa vähitellen täydeksi mieheksi.