Yli-ihminen

Anahuacin säännöstö on sanonut: “Jumalat loivat ihmiset puusta ja luotuaan heidät, he yhdistivät heidät jumaluuteen”; ja lisää myöhemmin: “Kaikki ihmiset eivät onnistu yhdentymään jumaluuden kanssa”.

Kyseenalaistamatta, ensimmäinen asia, joka tarvitaan, on luoda ihminen, ennen kuin hänet voidaan yhdistää todellisuuteen.

Älyllinen eläin, jota virheellisesti kutsutaan ihmiseksi, ei missään nimessä ole ihminen.

Jos vertaamme ihmistä älylliseen eläimeen, voimme itse todeta konkreettisen tosiasian, että vaikka älyllinen eläin fyysisesti muistuttaa ihmistä, psykologisesti se on täysin erilainen.

Valitettavasti kaikki ajattelevat virheellisesti, olettavat olevansa ihmisiä, kutsuvat itseään sellaisiksi.

Olemme aina uskoneet, että ihminen on luomakunnan kuningas; älyllinen eläin ei tähän päivään mennessä ole osoittanut olevansa edes itsensä kuningas; jos hän ei ole omien prosessiensa, psykologisten prosessiensa kuningas, jos hän ei voi ohjata niitä tahdon mukaan, vielä vähemmän hän voi hallita luontoa.

Emme missään nimessä voisi hyväksyä ihmistä orjaksi, kykenemättömäksi hallitsemaan itseään ja muuttuneeksi luonnon eläimellisten voimien leikkikaluksi.

Joko on universumin kuningas tai ei ole; jälkimmäisessä tapauksessa kyseenalaistamatta osoitetaan konkreettinen tosiasia, ettei ole vielä saavuttanut ihmisen tilaa.

Älyllisen eläimen sukupuolielimissä aurinko on tallettanut ihmisen alkioita.

On selvää, että tällaiset alkiot voivat kehittyä tai kadota lopullisesti.

Jos haluamme, että tällaiset alkiot kehittyvät, on välttämätöntä tehdä yhteistyötä auringon ponnistelujen kanssa ihmisten luomiseksi.

Laillisen ihmisen on työskenneltävä intensiivisesti ilmeisenä tarkoituksenaan poistaa itsestään ne ei-toivotut elementit, joita sisällämme kannamme.

Jos todellinen ihminen ei poistaisi itsestään tällaisia elementtejä, hän epäonnistuisi valitettavasti; hänestä tulisi kosmisen äidin abortti, epäonnistuminen.

Ihminen, joka todella työskentelee itsensä kanssa tarkoituksenaan herättää tietoisuus, voi yhdentyä jumalalliseen.

Ilmeisesti aurinkoinen ihminen, joka on yhdentynyt jumaluuden kanssa, muuttuu tosiasiallisesti ja oikeutetusti YLI-IHMISIKSI.

YLI-IHMISIKSI ei ole niin helppo päästä. Epäilemättä YLI-IHMISIKSI johtava tie on hyvän ja pahan tuolla puolen.

Jokin on hyvää, kun se on meille sopivaa, ja pahaa, kun se ei ole meille sopivaa. Säkeiden rytmissäkin piilee rikos. Pahalaisessa on paljon hyvettä ja hyveellisessä paljon pahuutta.

YLI-IHMISIKSI johtava tie on Veitsenterän Polku; tämä polku on täynnä vaaroja sisällä ja ulkona.

Paha on vaarallista, hyväkin on vaarallista; pelottava tie on hyvän ja pahan tuolla puolen, se on kauhean julma.

Mikä tahansa moraalikoodi voi pysäyttää meidät marssissa YLI-IHMISIKSI. Kiinnittyminen sellaisiin tai sellaisiin eilisiin, sellaisiin tai sellaisiin kohtauksiin voi pysäyttää meidät tiellä, joka johtaa YLI-IHMISIKSI.

Normit, menettelytavat, olivatpa ne kuinka viisaita tahansa, jos ne ovat juuttuneet sellaiseen tai sellaiseen fanaattisuuteen, sellaiseen tai sellaiseen ennakkoluuloon, sellaiseen tai sellaiseen käsitykseen, voivat haitata meitä edistymisessä YLI-IHMISIKSI.

YLI-IHMINEN tuntee hyvän pahasta ja pahan hyvästä; hän tarttuu kosmisen oikeudenmukaisuuden miekkaan ja on hyvän ja pahan tuolla puolen.

YLI-IHMINEN, joka on selvittänyt itsestään kaikki hyvät ja pahat arvot, on muuttunut joksikin, jota kukaan ei ymmärrä, hän on salama, hän on yleismaailmallisen elämän hengen liekki, joka loistaa Mooseksen kasvoilla.

Jokaisessa tien varrella olevassa teltassa joku erakko tarjoaa lahjojaan YLI-IHMISILLE, mutta tämä jatkaa matkaansa erakoiden hyvien aikomusten tuolle puolen.

Siinä, mitä ihmiset sanoivat temppelien pyhän pylväskäytävän alla, on paljon kauneutta, mutta YLI-IHMINEN on ihmisten hurskaiden sanojen tuolla puolen.

YLI-IHMINEN on salama ja hänen sanansa on ukkonen, joka hajottaa hyvän ja pahan voimat.

YLI-IHMINEN loistaa pimeydessä, mutta pimeys vihaa YLI-IHMISTÄ.

Ihmisjoukot kutsuvat YLI-IHMISTÄ pahaksi juuri siitä syystä, että hän ei mahdu kiistattomien dogmien sisälle, eikä hurskaiden lauseiden sisälle, eikä vakavien ihmisten terveeseen moraaliin.

Ihmiset vihaavat YLI-IHMISTÄ ja ristiinnaulitsevat hänet rikollisten joukossa, koska he eivät ymmärrä häntä, koska he ennakkoluulottomasti katsovat häntä sen psykologisen linssin läpi, mitä pidetään pyhänä, vaikka se olisikin pahaa.

YLI-IHMINEN on kuin leimahdus, joka putoaa pahojen päälle, tai kuin jonkin sellaisen kiilto, jota ei ymmärretä ja joka sitten katoaa mysteeriin.

YLI-IHMINEN ei ole pyhä eikä paha, hän on pyhyyden ja pahuuden tuolla puolen; mutta ihmiset kutsuvat häntä pyhäksi tai pahaksi.

YLI-IHMINEN loistaa hetken tämän maailman pimeydessä ja katoaa sitten ikuisesti.

YLI-IHMISEN sisällä loistaa polttavasti Punainen Kristus. Vallankumouksellinen Kristus, Suuren Kapinan Herra.