Pimeys

Yksi aikamme vaikeimmista ongelmista on varmasti teorioiden mutkikas labyrintti.

Epäilemättä näinä aikoina niin sanotut esoteeriset ja okkultistiset koulukunnat ovat lisääntyneet suunnattomasti kaikkialla.

Sielujen, kirjojen ja teorioiden kauppa on pelottavaa. Harvoin kukaan onnistuu löytämään salaisen tien kaikkien ristiriitaisten ideoiden verkosta.

Vakavinta tässä kaikessa on älyllinen lumous; on olemassa taipumus ravita itseään tiukasti älyllisesti kaikella, mikä tulee mieleen.

Älylliset kulkurit eivät enää tyydy kaikkeen siihen subjektiiviseen ja yleisluonteiseen kirjallisuuteen, jota on runsaasti kirjamarkkinoilla, vaan nyt, kaiken lisäksi, he ahmivat ja saavat ruoansulatushäiriöitä halvoista näennäisesoteerisista ja -okkultistisista opeista, joita on kaikkialla kuin rikkaruohoja.

Kaikkien näiden jaaritusten tuloksena on älyllisten lurjusten ilmeinen sekaannus ja hämmennys.

Saamieni kirjeiden ja kirjojen määrä on jatkuva ja monenlaisia; lähettäjät kysyvät minulta kuten aina milloin mistäkin koulukunnasta, milloin mistäkin kirjasta, ja minä rajoitun vastaamaan seuraavaa: Jättäkää henkinen joutilaisuus; teidän ei tarvitse välittää toisten elämästä, hajottakaa uteliaisuuden eläimellinen minä, teidän ei pidä välittää toisten koulukunnista, olkaa vakavia, oppikaa tuntemaan itsenne, tutkikaa itseänne, tarkkailkaa itseänne, jne., jne., jne.

Tärkeintä on todella tuntea itsensä syvällisesti kaikilla mielen tasoilla.

Pimeys on tiedostamattomuutta; valo on tietoisuutta; meidän on annettava valon tunkeutua pimeyteemme; on selvää, että valolla on voima voittaa pimeys.

Valitettavasti ihmiset ovat sulkeutuneet oman mielensä tunkkaiseen ja saastaiseen ympäristöön palvoen rakasta egoaan.

Ihmiset eivät halua ymmärtää, etteivät he ole oman elämänsä herroja. Todellakin, jokaista ihmistä ohjataan sisältäpäin monien muiden ihmisten toimesta. Tarkoitan painokkaasti kaikkia niitä minän moninaisuuksia, joita kannamme sisällämme.

Ilmeisesti jokainen noista minoista asettaa mieleemme sen, mitä meidän pitää ajatella, suuhumme sen, mitä meidän pitää sanoa, sydämeemme sen, mitä meidän pitää tuntea, jne.

Näissä olosuhteissa ihminen ei ole muuta kuin robotti, jota hallitsevat eri ihmiset, jotka kiistelevät ylivallasta ja pyrkivät orgaanisen koneen pääkeskusten täydelliseen hallintaan.

Totuuden nimissä meidän on juhlallisesti todettava, että se surkea älyllinen eläin, jota virheellisesti kutsutaan ihmiseksi, vaikka se luulee olevansa hyvin tasapainoinen, elää täydellisessä psykologisessa epätasapainossa.

Älyllinen nisäkäs ei ole missään tapauksessa yksipuolinen, sillä muuten se olisi tasapainoinen.

Älyllinen eläin on valitettavasti monipuolinen, ja se on todistettu kyllästymiseen asti.

Kuinka rationaalinen humanoidi voisi olla tasapainoinen? Täydellisen tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan herännyt tietoisuus.

Vain tietoisuuden valo, joka on suunnattu ei kulmista, vaan täydellisesti keskitetysti itseämme kohti, voi lopettaa vastakohdat, psykologiset ristiriidat ja luoda meihin todellisen sisäisen tasapainon.

Jos liuotamme kaikki ne minät, joita kannamme sisällämme, tietoisuus herää ja sen seurauksena oman psyykemme todellinen tasapaino.

Valitettavasti ihmiset eivät halua ymmärtää tiedostamattomuutta, jossa he elävät; he nukkuvat syvästi.

Jos ihmiset olisivat hereillä, jokainen tuntisi lähimmäisensä itsessään.

Jos ihmiset olisivat hereillä, lähimmäisemme tuntisivat meidät sisällään.

Silloin ilmiselvästi sotia ei olisi ja koko maa olisi todella paratiisi.

Tietoisuuden valo, joka antaa meille todellisen psykologisen tasapainon, asettaa jokaisen asian oikealle paikalleen, ja se, mikä aiemmin oli sisäisessä konfliktissa kanssamme, jää tosiasiallisesti sopivalle paikalleen.

Ihmisten tiedostamattomuus on niin suurta, etteivät he edes pysty löytämään valon ja tietoisuuden välistä suhdetta.

Kiistatta valo ja tietoisuus ovat saman asian kaksi puolta; missä on valoa, on tietoisuutta.

Tiedostamattomuus on pimeyttä, ja tätä jälkimmäistä on sisällämme.

Vain psykologisen itsetarkkailun avulla sallimme valon tunkeutua omaan pimeyteemme.

“Valo tuli pimeyteen, mutta pimeys ei käsittänyt sitä”.