Muisti-Työ

Kieltämättä jokaisella ihmisellä on oma, erityinen psykologiansa, tämä on kiistatonta, vastustamatonta, kumoamatonta.

Valitettavasti ihmiset eivät koskaan ajattele tätä, ja monet eivät edes hyväksy sitä, koska he ovat juuttuneet aistimelliseen mieleen.

Kuka tahansa myöntää fyysisen kehon todellisuuden, koska sen voi nähdä ja tuntea, mutta psykologia on eri asia, se ei ole havaittavissa viidellä aistilla, ja siksi on yleinen taipumus hylätä se tai yksinkertaisesti aliarvioida ja halveksia sitä pitäen sitä merkityksettömänä.

Epäilemättä, kun joku alkaa tarkkailla itseään, on se selvä merkki siitä, että hän on hyväksynyt oman psykologiansa valtavan todellisuuden.

On selvää, että kukaan ei yrittäisi tarkkailla itseään, jos ei löytäisi ensin perustavanlaatuista syytä.

On selvää, että itsetarkkailun aloittajasta tulee hyvin erilainen ihminen kuin muut, itse asiassa se osoittaa muutoksen mahdollisuuden.

Valitettavasti ihmiset eivät halua muuttua, he tyytyvät elämään nykyisessä tilassaan.

On tuskallista nähdä, kuinka ihmiset syntyvät, kasvavat, lisääntyvät kuin pedot, kärsivät sanoin kuvaamattomasti ja kuolevat tietämättä miksi.

Muuttuminen on olennaista, mutta se on mahdotonta, jos ei aloiteta psykologista itsetarkkailua.

On välttämätöntä alkaa katsoa itseään itsetuntemuksen saavuttamiseksi, sillä todellisuudessa rationaalinen humanoidi ei tunne itseään.

Kun löytää psykologisen puutteen, on itse asiassa ottanut suuren askeleen, koska sen avulla voi tutkia sitä ja jopa poistaa sen kokonaan.

Todellakin, psykologiset puutteemme ovat lukemattomia, vaikka meillä olisi tuhat kieltä puhua ja teräksinen kitalaki, emme kykenisi luettelemaan niitä kaikkia täysin.

Vakavaa tässä kaikessa on se, että emme osaa mitata minkään puutteen kauhistuttavaa realismia; tarkastelemme sitä aina pinnallisesti kiinnittämättä siihen asianmukaista huomiota; pidämme sitä merkityksettömänä.

Kun hyväksymme monien opin ja ymmärrämme sen raa’an realismin, joka liittyy seitsemään demoniin, jotka Jeesus Kristus poisti Maria Magdalenan ruumiista, ajattelutapamme psykologisten puutteiden suhteen muuttuu olennaisesti.

Ei ole pahitteeksi korostaa painokkaasti, että monien oppi on sataprosenttisesti tiibetiläistä ja gnostilaista alkuperää.

On todella epämiellyttävää tietää, että sisällämme elää satoja ja tuhansia psykologisia ihmisiä.

Jokainen psykologinen puute on eri ihminen, joka elää sisällämme tässä ja nyt.

Seitsemän demonia, jotka Suurmestari Jeesus Kristus heitti Maria Magdalenan ruumiista, ovat seitsemän kuolemansyntiä: viha, ahneus, himo, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus.

Luonnollisesti jokainen näistä demoneista on erikseen legioonan päämies.

Muinaisen Egyptin faaraoiden aikana initiaation saaneen piti poistaa sisäisestä luonteestaan SETHin punaiset demonit, jos hän halusi saavuttaa tietoisuuden heräämisen.

Psykologisten puutteiden realismin nähtyään pyrkijä haluaa muuttua, hän ei halua jatkaa elämäänsä tilassa, jossa hänen psyykeessään on niin paljon ihmisiä, ja silloin hän aloittaa itsetarkkailun.

Kun edistymme sisäisessä työssä, voimme itse todentaa hyvin mielenkiintoisen järjestyksen eliminointijärjestelmässä.

Yllätymme, kun löydämme järjestystä työssä, joka liittyy virheitämme personoivien monien psyykkisten aggregaattien eliminointiin.

Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, että tällainen puutteiden eliminointijärjestys tapahtuu asteittain ja prosessoidaan tietoisuuden dialektiikan mukaisesti.

Koskaan ei järkeilevä dialektiikka voisi ylittää tietoisuuden dialektiikan valtavaa työtä.

Tosiasiat osoittavat meille, että psykologisen puutteiden eliminointityön järjestyksen luo oma syvä sisäinen olemuksemme.

Meidän on selvennettävä, että Egon ja Olemuksen välillä on radikaali ero. Minuus ei voisi koskaan luoda järjestystä psykologisissa kysymyksissä, sillä itsessään se on epäjärjestyksen tulos.

Vain Olemuksella on valta luoda järjestys psyykeemme. Olemus on Olemus. Olemuksen olemassaolon syy on itse Olemus.

Psyykkisten aggregaattiemme itsetarkkailu-, arviointi- ja eliminointityön järjestyksen osoittaa psykologisen itsetarkkailun harkittu tunne.

Kaikissa ihmisissä on psykologisen itsetarkkailun tunne latentissa tilassa, mutta se kehittyy asteittain, kun käytämme sitä.

Tämän tunteen avulla voimme havaita suoraan, emmekä pelkkien älyllisten assosiaatioiden avulla, ne eri minät, jotka elävät psyykeessämme.

Tätä aistien ulkopuolisten havaintojen kysymystä aletaan tutkia parapsykologian alalla, ja se on itse asiassa todistettu lukuisissa kokeissa, jotka on tehty harkitusti ajan mittaan ja joista on paljon dokumentaatiota.

Ne, jotka kieltävät aistien ulkopuolisten havaintojen todellisuuden, ovat sataprosenttisesti tietämättömiä, älyn roistoja, jotka ovat pullotettuja aistimelliseen mieleen.

Psykologisen itsetarkkailun tunne on kuitenkin jotain syvempää, se menee paljon pidemmälle kuin pelkät parapsykologiset väitteet, se mahdollistaa meille intiimin itsetarkkailun ja erilaisten aggregaattiemme valtavan subjektiivisen realismin täydellisen todentamisen.

Työn eri osien peräkkäinen järjestäminen, jotka liittyvät tähän niin vakavaan psyykkisten aggregaattien eliminointiteemaan, antaa meille mahdollisuuden päätellä hyvin mielenkiintoisen ja jopa erittäin hyödyllisen “muistityön” sisäisen kehityksen kysymyksessä.

Tämä muistityö, vaikka se varmasti voikin antaa meille erilaisia psykologisia valokuvia menneen elämän eri vaiheista, toisi yhdessä kokonaisuudessaan mielikuvitukseemme elävän ja jopa vastenmielisen kuvan siitä, mitä olimme ennen radikaalin psykotransformistisen työn aloittamista.

Ei ole epäilystäkään siitä, että emme koskaan haluaisi palata tuohon kauhistuttavaan hahmoon, joka on elävä esitys siitä, mitä olimme.

Tästä näkökulmasta tällainen psykologinen valokuva olisi hyödyllinen keinona verrata muuttunutta nykyisyyttä taantumukselliseen, vanhentuneeseen, kömpelöön ja onnettomaan menneisyyteen.

Muistityö kirjoitetaan aina psykologisten itsetarkkailukeskuksen tallentamien peräkkäisten psykologisten tapahtumien perusteella.

Psyykeessämme on ei-toivottuja elementtejä, joita emme edes etäisesti epäile.

Se, että rehellinen mies, joka ei koskaan pysty ottamaan mitään toiselle kuuluvaa, kunniallinen ja kaiken kunnian arvoinen, löytää epätavallisella tavalla sarjan varas-minöitä, jotka asuvat oman psyykeensä syvimmillä alueilla, on jotain kauhistuttavaa, mutta ei mahdotonta.

Se, että upea vaimo, joka on täynnä suuria hyveitä, tai neito, jolla on hieno hengellisyys ja upea koulutus, psykologisen itsetarkkailun tunteen avulla löytää epätavallisella tavalla, että hänen intiimissä psyykeessään elää ryhmä prostituoituja minöitä, on oksettavaa ja jopa mahdotonta hyväksyä minkään harkitsevan kansalaisen älyllisen keskuksen tai moraalitajun kannalta, mutta kaikki tämä on mahdollista psykologisen itsetarkkailun tarkassa maastossa.