Palautus ja Toistuvuus

Mies on sitä, mitä hänen elämänsä on: jos mies ei työstää omaa elämäänsä, hän tuhlaa aikaansa kurjasti.

Vain poistamalla sisällämme kantamamme ei-toivotut elementit voimme tehdä elämästämme mestariteoksen.

Kuolema on paluu elämän alkuun, mahdollisuudella toistaa se uudelleen uuden olemassaolon näyttämöllä.

Useat pseudo-esoteeriset ja pseudo-okkultistiset koulukunnat kannattavat ikuista teoriaa peräkkäisistä elämistä, mutta tällainen käsitys on virheellinen.

Elämä on elokuva; esityksen päätyttyä rullaamme filmin kelalle ja otamme sen mukaamme ikuisuuteen.

Uudelleen sisäänpääsy on olemassa, paluu on olemassa; palatessamme tähän maailmaan heijastamme olemassaolon matolle saman elokuvan, saman elämän.

Voimme esittää teesin peräkkäisistä olemassaoloista; mutta ei peräkkäisistä elämistä, koska elokuva on sama.

Ihmisellä on kolme prosenttia vapaata olemusta ja yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia minöiden välissä pullotettua olemusta.

Paluun hetkellä kolme prosenttia vapaata olemusta täyttää täysin hedelmöittyneen munasolun; epäilemättä jatkamme jälkeläistemme siemenessä.

Persoonallisuus on erilaista; kuolleen persoonallisuudelle ei ole olemassa huomista; jälkimmäinen liukenee hitaasti panteoniin tai hautausmaalle.

Vastasyntyneeseen on sisältynyt vain pieni prosenttiosuus vapaata olemusta; tämä antaa lapselle itsetietoisuuden ja sisäisen kauneuden.

Useat palaavat minät pyörivät vastasyntyneen ympärillä, tulevat ja menevät vapaasti kaikkialle, haluaisivat päästä orgaanisen koneen sisään, mutta tämä ei ole mahdollista niin kauan kuin uutta persoonallisuutta ei ole luotu.

On hyvä tietää, että persoonallisuus on energeettinen ja se muodostuu kokemuksen kautta ajan myötä.

On kirjoitettu, että persoonallisuus on luotava seitsemän ensimmäisen lapsuusvuoden aikana ja että myöhemmin se vahvistuu ja vahvistuu harjoittelun myötä.

Minät alkavat puuttua orgaaniseen koneeseen vähitellen uuden persoonallisuuden luomisen myötä.

Kuolema on murtolukujen vähennyslasku, matemaattisen operaation päätyttyä ainoat jatkuvat asiat ovat arvot (ts. hyvät ja huonot, hyödylliset ja hyödyttömät, positiiviset ja negatiiviset minät).

Arvot valokehossa houkuttelevat ja hylkivät toisiaan yleismaailmallisen magnetismin lakien mukaisesti.

Olemme matemaattisia pisteitä avaruudessa, jotka toimivat ajoneuvoina tietyille arvojen summille.

Jokaisen meidän ihmispersoonallisuudessa on aina näitä arvoja, jotka muodostavat perustan toistumisen laille.

Kaikki toistuu täsmälleen niin kuin tapahtui, mutta edellisten tekojemme tulos tai seuraus.

Koska jokaisessa meistä on monia minöitä edellisistä elämistä, voimme korostaa, että jokainen niistä on eri henkilö.

Tämä kutsuu meidät ymmärtämään, että jokaisessa meissä elää monia ihmisiä, joilla on erilaisia sitoumuksia.

Varkaan persoonallisuudessa on todellinen varkaiden luola; murhaajan persoonallisuudessa on kokonainen murhaajien klubi; himoisten persoonallisuudessa on deittipalvelu; minkä tahansa prostituoidun persoonallisuudessa on kokonainen bordelli.

Jokaisella näistä ihmisistä, joita kannamme omassa persoonallisuudessamme, on omat ongelmansa ja sitoumuksensa.

Ihmisiä, jotka elävät ihmisten sisällä, ihmisiä, jotka elävät ihmisten sisällä; tämä on kiistatonta, vastustamatonta.

Vakavaa kaikessa tässä on se, että jokainen näistä ihmisistä tai minöistä, jotka elävät sisällämme, tulee muinaisista olemassaoloista ja heillä on tiettyjä sitoumuksia.

Minä, jolla oli menneessä olemassaolossa rakkaussuhde kolmenkymmenen vuoden iässä, odottaa uudessa olemassaolossa tuota ikää ilmestyäkseen ja hetken koittaessa etsii unelmiensa henkilöä, ottaa telepaattisesti yhteyttä häneen ja lopulta tapahtuu jälleennäkeminen ja kohtauksen toistuminen.

Minä, jolla oli neljänkymmenen vuoden iässä riita aineellisesta omaisuudesta, odottaa uudessa olemassaolossa tuota ikää toistaakseen saman juorun.

Minä, joka riiteli kahdenkymmenenviiden vuoden iässä toisen miehen kanssa kapakassa tai baarissa, odottaa uudessa olemassaolossa uutta kahdenkymmenenviiden vuoden ikää etsiäkseen vastustajaansa ja toistaakseen tragedian.

Minät etsivät toisiaan molempien osapuolten kesken telepaattisten aaltojen avulla ja tapaavat sitten uudelleen toistaakseen mekaanisesti saman.

Tämä on todellakin toistumisen lain mekaniikka, tämä on elämän tragedia.

Tuhansien vuosien ajan eri hahmot tapaavat toisensa uudelleen elääkseen samoja draamoja, komedioita ja tragedioita.

Ihmispersoona on vain kone, joka on näiden monien sitoumusten kanssa olevien minöiden palveluksessa.

Pahinta tässä kaikessa on se, että kaikki nämä sisällämme kantamamme ihmisten sitoumukset täyttyvät ilman, että ymmärryksemme saisi etukäteen mitään tietoa.

Ihmispersoonallisuutemme tässä mielessä näyttää vaunulta, jota vetävät useat hevoset.

On olemassa elämiä, jotka toistuvat täsmälleen, toistuvia olemassaoloja, jotka eivät koskaan muutu.

Millään tavalla elämän komedioita, draamoja ja tragedioita ei voitaisi toistaa olemassaolon valkokankaalla, ellei olisi näyttelijöitä.

Kaikkien näiden kohtausten näyttelijät ovat minät, joita kannamme sisällämme ja jotka tulevat muinaisista olemassaoloista.

Jos hajotamme vihan minät, väkivallan traagiset kohtaukset päättyvät väistämättä.

Jos pelkistämme ahneuden salaiset agentit kosmiseksi pölyksi, sen ongelmat päättyvät kokonaan.

Jos tuhoamme himon minät, bordellin ja sairaalloisuuden kohtaukset päättyvät.

Jos poltamme kateuden salaiset hahmot tuhkaksi, sen tapahtumat päättyvät radikaalisti.

Jos tapamme ylpeyden, turhamaisuuden, itseriittoisuuden ja itsensä tärkeyden minät, näiden puutteiden naurettavat kohtaukset päättyvät näyttelijöiden puutteen vuoksi.

Jos poistamme psyykestämme laiskuuden, inertian ja veltouden tekijät, tämäntyyppisten puutteiden kauhistuttavia kohtauksia ei voida toistaa näyttelijöiden puutteen vuoksi.

Jos murskaamme ahmattiuden ällöttävät minät, juhlat, juopottelut jne. päättyvät näyttelijöiden puutteen vuoksi.

Koska nämä monet minät prosessoidaan valitettavasti olennon eri tasoilla, on välttämätöntä tuntea niiden syyt, alkuperä ja Kristuksen kaltaiset menettelyt, jotka lopulta johtavat meidät minän kuolemaan ja lopulliseen vapautumiseen.

Sisäisen Kristuksen tutkiminen, Kristuksen kaltaisen esoteerisuuden tutkiminen on olennaista, kun on kyse radikaalin ja lopullisen muutoksen aikaansaamisesta itsessämme; tätä tutkimme tulevissa luvuissa.