Syytä Itseään

Jokaisen meistä sisimmässään kantama Olemus tulee ylhäältä, Taivaasta, tähdistä… Kiistatta ihmeellinen Olemus on peräisin “LA”-sävelestä (Linnunrata, galaksi, jossa elämme).

Arvokas Olemus kulkee “SOL”-sävelen (Aurinko) ja sitten “FA”-sävelen (Planeettavyöhyke) kautta tähän maailmaan ja tunkeutuu omaan sisimpäämme. Vanhempamme loivat sopivan ruumiin vastaanottamaan tämän tähdistä tulevan Olemuksen…

Työskentelemällä intensiivisesti itsemme kanssa ja uhrautumalla lähimmäistemme puolesta palaamme voittoisasti Uranian syvään syliin… Elämme tässä maailmassa jostain syystä, jotain varten, jonkin erityisen tekijän vuoksi…

Meissä on ilmeisesti paljon, mitä meidän on nähtävä, tutkittava ja ymmärrettävä, jos todella haluamme tietää jotain itsestämme, omasta elämästämme… Traagista on sen ihmisen olemassaolo, joka kuolee tuntematta elämänsä tarkoitusta…

Jokaisen meistä on löydettävä itse oman elämänsä tarkoitus, se, mikä pitää hänet vankina kivun vankilassa… Ilmeisesti jokaisessa meissä on jotain, mikä katkeroittaa elämämme ja jota vastaan meidän on taisteltava lujasti… Ei ole välttämätöntä, että jatkamme epäonnessa, on välttämätöntä vähentää kosmiseksi pölyksi se, mikä tekee meistä niin heikkoja ja onnettomia.

Ei ole mitään hyötyä ylpistyä arvonimillä, kunnianosoituksilla, diplomeilla, rahalla, turhalla subjektiivisella järkeilyllä, tunnetuilla hyveillä jne., jne., jne. Emme saa koskaan unohtaa, että tekopyhyys ja väärän persoonallisuuden typerät turhuudet tekevät meistä kömpelöitä, vanhentuneita, jälkeenjääneitä, taantumuksellisia ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään uutta…

Kuolemalla on monia sekä positiivisia että negatiivisia merkityksiä. Pohtikaamme “Suuren KABIR Jeesus Kristuksen” upeaa havaintoa: “Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa”. Monet ihmiset, vaikka elävät, ovat itse asiassa kuolleita kaikelle mahdolliselle työlle itsensä parissa ja siten kaikelle sisäiselle muutokselle.

He ovat ihmisiä, jotka ovat sulkeutuneet oppeihinsa ja uskomuksiinsa; ihmisiä, jotka ovat kivettyneet monien menneiden aikojen muistoihin; yksilöitä, jotka ovat täynnä esi-isien ennakkoluuloja; ihmisiä, jotka ovat orjia sille, mitä muut sanovat, kauhistuttavan haaleita, välinpitämättömiä, joskus “viisaita”, jotka ovat vakuuttuneita olevansa totuudessa, koska heille on niin sanottu, jne., jne., jne.

Nämä ihmiset eivät halua ymmärtää, että tämä maailma on “psykologinen kuntosali”, jonka avulla olisi mahdollista tuhota se salainen rumuus, jota me kaikki kannamme sisällämme… Jos nuo köyhät ihmiset ymmärtäisivät, kuinka valitettavassa tilassa he ovat, he vapisisivat kauhusta…

Kuitenkin tällaiset ihmiset ajattelevat aina itsestään parasta; he kerskuvat hyveillään, tuntevat olevansa täydellisiä, hyväntahtoisia, avuliaita, jaloja, hyväntekeväisiä, älykkäitä, jotka täyttävät velvollisuutensa jne. Käytännön elämä kouluna on valtava, mutta sen ottaminen päämääränä itsessään on ilmeisen absurdia.

Ne, jotka ottavat elämän itsessään, sellaisena kuin sitä eletään päivittäin, eivät ole ymmärtäneet tarvetta työskennellä itsensä parissa saavuttaakseen “radikaalin muutoksen”. Valitettavasti ihmiset elävät mekaanisesti, eivät ole koskaan kuulleet mitään sisäisestä työstä…

Muuttuminen on välttämätöntä, mutta ihmiset eivät tiedä, miten muuttua; he kärsivät paljon eivätkä edes tiedä, miksi he kärsivät… Rahalla ei saa kaikkea. Monien rikkaiden ihmisten elämä on usein todella traagista…