Lapsen Itsetietoisuus

Meille on hyvin viisaasti kerrottu, että meillä on yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia SUBTIETOISUUTTA ja KOLME PROSENTTIA TIETOISUUTTA.

Suoraan ja peittelemättä sanottuna toteamme, että yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia siitä Olemuksesta, jota sisällämme kannamme, on pullotettuna, tungettuna, laitettuna, jokaisen Minän sisään, jotka yhdessä muodostavat “Itseni”.

On selvää, että jokaisen Minän sisään suljettu Olemus tai Tietoisuus prosessoidaan sen oman ehdollistumisen mukaisesti.

Jokainen hajonnut Minä vapauttaa tietyn prosenttiosuuden Tietoisuutta, Olemuksen tai Tietoisuuden vapautuminen olisi mahdotonta ilman jokaisen Minän hajoamista.

Mitä enemmän Minuuksia hajoaa, sitä enemmän Itse-Tietoisuutta. Mitä vähemmän Minuuksia hajoaa, sitä pienempi prosenttiosuus Tietoisuutta herää.

Tietoisuuden herääminen on mahdollista vain hajottamalla MINÄ, kuolemalla itsessään, tässä ja nyt.

On kiistatonta, että niin kauan kuin Olemus tai Tietoisuus on tungettuna jokaisen sisällämme kantamamme Minän sisään, se on unessa, alitajuisessa tilassa.

On kiireellistä muuttaa alitajunta tietoiseksi, ja tämä on mahdollista vain tuhoamalla Minuudet; kuolemalla itsessään.

Ei ole mahdollista herätä ilman, että on ensin kuollut itsessään. Ne, jotka yrittävät ensin herätä ja sitten kuolla, eivät omaa todellista kokemusta siitä, mitä väittävät, he kulkevat päättäväisesti virheen tietä.

Vastasyntyneet lapset ovat ihmeellisiä, he nauttivat täydestä itsetietoisuudesta; he ovat täysin hereillä.

Vastasyntyneen lapsen ruumiiseen on uudelleen sisällytetty Olemus, ja se antaa lapselle sen kauneuden.

Emme tarkoita, että sata prosenttia Olemuksesta tai Tietoisuudesta olisi uudelleen sisällytettynä vastasyntyneeseen, vaan sen kolme prosenttia vapaata, joka ei normaalisti ole Minuuksien sisään suljettuna.

Kuitenkin tämä vapaan Olemuksen prosenttiosuus, joka on uudelleen sisällytettynä vastasyntyneiden organismiin, antaa heille täyden itsetietoisuuden, kirkkauden jne.

Aikuiset katsovat vastasyntynyttä säälien, he luulevat, että lapsi on tiedoton, mutta he erehtyvät valitettavasti.

Vastasyntynyt näkee aikuisen sellaisena kuin hän todellisuudessa on; tiedoton, julma, turmeltunut jne.

Vastasyntyneen Minuudet tulevat ja menevät, pyörivät kehdon ympärillä, haluaisivat tunkeutua uuteen ruumiiseen, mutta koska vastasyntynyt ei ole vielä muodostanut persoonallisuutta, kaikki Minuuksien yritykset päästä uuteen ruumiiseen ovat enemmän kuin mahdottomia.

Joskus lapset pelästyvät nähdessään nämä aaveet tai Minuudet, jotka lähestyvät heidän kehtoaan, ja silloin he huutavat, itkevät, mutta aikuiset eivät ymmärrä tätä ja olettavat, että lapsi on sairas tai että hänellä on nälkä tai jano; sellaista on aikuisten tiedottomuus.

Sitä mukaa kun uusi persoonallisuus muodostuu, aiemmista olemassaoloista tulevat Minuudet tunkeutuvat vähitellen uuteen ruumiiseen.

Kun kaikki Minuudet ovat jo uudelleen sisällytettyinä, ilmestymme maailmaan sen kauhean sisäisen rumuuden kanssa, joka on meille ominaista; silloin kuljemme unissakävelijöinä kaikkialla; aina tiedottomia, aina turmeltuneita.

Kun kuolemme, kolme asiaa menee hautaan: 1) Fyysinen ruumis. 2) Orgaaninen elämänpohja. 3) Persoonallisuus.

Elämänpohja, kuin aave, hajoaa vähitellen haudan edessä samaan aikaan kun fyysinen ruumiskin hajoaa.

Persoonallisuus on alitajuinen tai infra-tajuinen, se menee sisään ja ulos haudasta aina kun haluaa, se iloitsee kun surevat tuovat sille kukkia, rakastaa sukulaisiaan ja liukenee hyvin hitaasti kunnes muuttuu kosmiseksi pölyksi.

Se, mikä jatkuu haudan tuolla puolen, on EGO, monikko MINÄ, minun itseni, joukko paholaisia, joiden sisään on suljettu Olemus, Tietoisuus, joka aikanaan ja hetkenään palaa, uudelleen sisällytetään.

On valitettavaa, että kun lapsen uusi persoonallisuus muodostetaan, myös Minuudet sisällytetään uudelleen.