Olemisen Taso

Keitä olemme? Mistä tulemme? Minne olemme menossa? Mitä varten elämme? Miksi elämme?…

Kieltämättä surkea “Älyllinen Eläin”, jota virheellisesti kutsutaan ihmiseksi, ei ainoastaan tiedä, vaan ei edes tiedä, ettei tiedä… Pahinta kaikessa on se vaikea ja outo tilanne, jossa olemme. Emme tunne kaikkien tragedioidemme salaisuutta, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että tiedämme kaiken…

Viekää “Järkevä Nisäkäs”, sellainen ihminen, joka elämässä kehuskelee vaikutusvallallaan, Saharan aavikon keskelle, jättäkää hänet sinne kauas kaikista keitaista ja tarkkailkaa ilmalaivasta kaikkea, mitä tapahtuu… Tosiasiat puhuvat puolestaan; “Älyllinen Humanoidi”, vaikka kehuskelee olevansa vahva ja pitää itseään miehenä, on pohjimmiltaan hirvittävän heikko…

“Järkevä Eläin” on sataprosenttisen tyhmä; ajattelee itsestään parasta; uskoo voivansa pärjätä loistavasti päiväkodin, käytösoppaiden, ala-asteen, yläasteen, lukion, yliopiston, isän hyvän maineen jne. avulla. Valitettavasti kaikkien niiden kirjainten ja hyvien tapojen, arvonimien ja rahan jälkeen tiedämme hyvin, että mikä tahansa vatsakipu surettaa meitä ja että pohjimmiltaan olemme edelleen onnettomia ja kurjia…

Riittää, kun lukee yleistä historiaa tietääkseen, että olemme samoja barbaareja kuin ennenkin ja että sen sijaan, että olisimme parantuneet, olemme muuttuneet huonommiksi… Tämä 20. vuosisata kaikessa loistokkuudessaan, sotineen, prostituutioineen, maailmanlaajuisine homoseksuaalisuuksineen, seksuaalisine rappeutumisineen, huumeineen, alkoholeineen, kohtuuttomine julmuuksineen, äärimmäisine turmeluksineen, hirviömäisyyksineen jne., on peili, josta meidän pitäisi katsoa itseämme; ei ole siis mitään painavaa syytä kerskailla sillä, että olemme saavuttaneet korkeamman kehitysvaiheen…

Ajattelu, että aika merkitsee edistystä, on absurdia, valitettavasti “sivistyneet tietämättömät” ovat edelleen juuttuneet “evoluution dogmaan”… Kaikilta “Mustan Historian” mustilta sivuilta löydämme aina samat kauheat julmuudet, kunnianhimot, sodat jne. Kuitenkin nykyajan “super-sivistyneet” ovat edelleen vakuuttuneita siitä, että sota on jotain toissijaista, ohimenevä onnettomuus, jolla ei ole mitään tekemistä heidän niin paljon mainostamansa “modernin sivilisaation” kanssa.

Tärkeintä on varmasti jokaisen ihmisen olemistapa; jotkut ovat juoppoja, toiset absolutisteja, toiset rehellisiä ja toiset roistoja; kaikkea löytyy elämästä… Massa on yksilöiden summa; se mitä yksilö on, on massa, on hallitus jne. Massa on siis yksilön jatke; massojen, kansojen, muuttaminen ei ole mahdollista, jos yksilö, jos jokainen ihminen, ei muutu…

Kukaan ei voi kieltää, että on olemassa eri sosiaalisia tasoja; on kirkon ja ilotalon ihmisiä; kaupan ja maaseudun jne. Samoin on olemassa eri olemisen tasoja. Se, mitä sisäisesti olemme, loistavia tai pikkumaisia, anteliaita tai kitsaita, väkivaltaisia tai rauhallisia, siveitä tai himokkaita, houkuttelee elämän eri olosuhteita…

Himoitsija houkuttelee aina kohtauksia, draamoja ja jopa himon tragedioita, joihin hän joutuu… Juoppo houkuttelee juoppoja ja joutuu aina baareihin ja kapakoihin, se on selvää… Mitä koronkiskuri, itsekäs houkuttelee? Kuinka monta ongelmaa, vankilaa, onnettomuutta?

Kuitenkin katkeroituneet ihmiset, jotka ovat kyllästyneet kärsimään, haluavat muuttua, kääntää elämänsä sivun… Poloiset ihmiset! He haluavat muuttua eivätkä tiedä miten; he eivät tunne menetelmää; he ovat umpikujaan juuttuneita… Se, mitä heille tapahtui eilen, tapahtuu heille tänään ja tapahtuu heille huomenna; he toistavat aina samat virheet eivätkä opi elämän läksyjä edes tykinlaukausten avulla.

Kaikki asiat toistuvat heidän elämässään; he sanovat samoja asioita, tekevät samoja asioita, valittavat samoja asioita… Tämä ikävystyttävä draamojen, komedioiden ja tragedioiden toisto jatkuu niin kauan kuin kannamme sisällämme vihan, ahneuden, himon, kateuden, ylpeyden, laiskuuden, ahmattiuden jne. ei-toivottuja elementtejä.

Mikä on moraalinen tasomme?, tai paremminkin: mikä on olemisen tasomme? Niin kauan kuin olemisen taso ei muutu radikaalisti, kaikkien kurjuuksien, kohtausten, onnettomuuksien ja vastoinkäymisten toisto jatkuu… Kaikki asiat, kaikki olosuhteet, jotka tapahtuvat meidän ulkopuolellamme, tämän maailman näyttämöllä, ovat yksinomaan heijastus siitä, mitä sisäisesti kannamme.

Hyvällä syyllä voimme juhlallisesti vakuuttaa, että “ulkoinen on sisäisen heijastus”. Kun ihminen muuttuu sisäisesti ja tällainen muutos on radikaali, myös ulkoinen, olosuhteet, elämä, muuttuvat.

Olen tällä hetkellä (vuonna 1974) tarkkaillut ryhmää ihmisiä, jotka tunkeutuivat vieraalle maalle. Täällä Meksikossa tällaisista ihmisistä käytetään uteliasta nimitystä “LASKUVARJOILIJAT”. He ovat Campestre Churubuscon siirtokunnan asukkaita, he ovat hyvin lähellä kotiani, mikä on syy siihen, miksi olen voinut tutkia heitä läheltä…

Köyhyys ei voi koskaan olla rikos, mutta vakavaa ei ole siinä, vaan heidän olemisen tasossaan… He riitelevät päivittäin keskenään, juovat itsensä humalaan, loukkaavat toisiaan, muuttuvat omien onnettomien tovereidensa murhaajiksi, elävät varmasti likaisissa majoissa, joissa rakkauden sijasta vallitsee viha…

Olen monta kertaa ajatellut, että jos joku niistä poistaisi sisästään vihan, raivon, himon, juopumuksen, panettelun, julmuuden, itsekkyyden, panettelun, kateuden, itserakkauden, ylpeyden jne., hän miellyttäisi muita ihmisiä, hän liittyisi yksinkertaisella psykologisten sukulaisuuksien lailla hienostuneempien, hengellisempien ihmisten seuraan; nämä uudet suhteet olisivat ratkaisevia taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle…

Se olisi järjestelmä, jonka avulla tällainen henkilö voisi hylätä “autotallin”, likaisen “viemärin”… Joten, jos todella haluamme radikaalin muutoksen, meidän on ensin ymmärrettävä, että jokainen meistä (olipa valkoinen tai musta, keltainen tai punaruskea, tietämätön tai sivistynyt jne.) on jollakin “olemisen tasolla”.

Mikä on olemisen tasomme? Oletteko koskaan pohtineet sitä? Ei olisi mahdollista siirtyä toiselle tasolle, jos emme tiedä, missä tilassa olemme.