Psykologinen Laulu

On tullut aika pohtia vakavasti sitä, mitä kutsutaan “sisäiseksi itsetutkiskeluksi”.

Ei ole pienintäkään epäilystä “intiimin itsetutkiskelun” tuhoisasta vaikutuksesta; sen lisäksi, että se hypnoosi tietoisuuden, se vie meiltä paljon energiaa.

Jos ei tekisi virhettä samaistua niin paljon itseensä, sisäinen itsetutkiskelu olisi enemmän kuin mahdotonta.

Kun samaistuu itseensä, rakastaa itseään liikaa, säälii itseään, itsetutkii, ajattelee aina kohdelleensa hyvin sitä, tätä, vaimoa, lapsia jne., eikä kukaan ole osannut arvostaa sitä jne. Kaiken kaikkiaan hän on pyhimys ja kaikki muut pahiksia, roistoja.

Yksi yleisimmistä intiimin itsetutkiskelun muodoista on huoli siitä, mitä muut saattavat ajatella itsestään; ehkä he olettavat, että emme ole rehellisiä, vilpittömiä, totuudenmukaisia, rohkeita jne.

Kaikkein kummallisinta tässä on se, että emme valitettavasti tiedä valtavaa energiahukkaa, jonka tämäntyyppiset huolet tuovat meille.

Monet vihamieliset asenteet tiettyjä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole tehneet meille mitään pahaa, johtuvat juuri tällaisista intiimistä itsetutkiskelusta syntyneistä huolista.

Näissä olosuhteissa, kun rakastaa itseään niin paljon, itsetutkien näin, on selvää, että minä tai paremminkin minät sen sijaan, että sammuisivat, vahvistuvat silloin pelottavasti.

Kun ihminen on samaistunut itseensä, hän säälii paljon omaa tilannettaan ja alkaa jopa tekemään laskelmia.

Näin hän ajattelee, että se, että tämä, että kaveri, että kummi, että naapuri, että pomo, että ystävä jne. jne. jne. eivät ole maksaneet hänelle asianmukaisesti kaikista hänen tunnetuista hyvyyksistään huolimatta, ja tähän juuttuneena hänestä tulee sietämätön ja tylsä kaikille.

Sellaisen henkilön kanssa on käytännössä mahdotonta puhua, koska mikä tahansa keskustelu päätyy varmasti hänen tiliinsa ja hänen niin julistettuihin kärsimyksiin.

On kirjoitettu, että gnostisessa esoteerisessa työssä sielullinen kasvu on mahdollista vain muiden anteeksiantamisen kautta.

Jos joku elää hetkestä hetkeen, hetki hetkeltä, kärsien siitä, mitä hänelle ollaan velkaa, siitä, mitä hänelle on tehty, siitä katkeruudesta, jota hänelle on aiheutettu, aina samalla laulullaan, mikään ei voi kasvaa hänen sisällään.

Herran rukouksessa on sanottu: “Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme”.

Tunne, että joku on velkaa, kipu niistä pahoista asioista, joita muut ovat aiheuttaneet, jne., pysäyttää kaiken sielun sisäisen edistyksen.

Jeesus Suuri KABIR sanoi: “Sovi vastustajasi kanssa pian, kun olet hänen kanssaan tiellä, ettei vastustaja luovuta sinua tuomarille, ja tuomari virkamiehelle, ja sinut heitetään vankilaan. Totisesti minä sanon sinulle, ettet pääse sieltä, ennen kuin olet maksanut viimeisen rovon”. (Matteus, V, 25, 26)

Jos meille ollaan velkaa, me olemme velkaa. Jos vaadimme, että meille maksetaan viimeiseen penniin asti, meidän on ensin maksettava viimeiseen ropoon asti.

Tämä on “koston laki”, “Silmä silmästä ja hammas hampaasta”. “Noidankehä”, absurdia.

Anteeksipyynnöt, täydelliset hyvitykset ja nöyryytykset, joita vaadimme muilta aiheuttamistamme pahoista asioista, vaaditaan myös meiltä, vaikka pitäisimme itseämme lempeinä lampaina.

On järjetöntä asettaa itsensä tarpeettomien lakien alle, on parempi asettaa itsensä uusien vaikutteiden alaisuuteen.

Armon laki on korkeampi vaikutusvalta kuin väkivaltaisen ihmisen laki: “Silmä silmästä, hammas hampaasta”.

On kiireellistä, välttämätöntä, siirtämätöntä, asettaa itsemme älykkäästi gnostisen esoteerisen työn ihmeellisten vaikutusten alaisuuteen, unohtaa, että meille ollaan velkaa, ja poistaa psyykestämme kaikenlainen itsetutkiskelu.

Emme saa koskaan sallia sisällemme koston tunteita, kaunaa, negatiivisia tunteita, ahdistusta aiheutetuista pahoista asioista, väkivaltaa, kateutta, velkojen lakkaamatonta muistamista jne. jne. jne.

Gnosis on tarkoitettu niille vilpittömille hakijoille, jotka todella haluavat työskennellä ja muuttua.

Jos tarkkailemme ihmisiä, voimme suoraan todeta, että jokaisella ihmisellä on oma laulunsa.

Jokainen laulaa omaa psykologista lauluaan; Haluan viitata painokkaasti psykologisten tilien kysymykseen; Tunne, että joku on velkaa, valittaa, itsetutkia jne.

Joskus ihmiset “laulavat laulunsa, ihan vaan”, ilman että heitä on kannustettu, ilman että heitä on yllytetty, ja toisinaan muutaman viinilasillisen jälkeen…

Sanomme, että tylsä laulumme on poistettava; se tekee meistä kyvyttömiä sisäisesti, se varastaa meiltä paljon energiaa.

Vallankumouksellisen psykologian kysymyksissä joku, joka laulaa liian hyvin, –emme viittaa kauniiseen ääneen tai fyysiseen lauluun–, ei varmasti voi mennä itseään pidemmälle; hän jää menneisyyteen…

Tristeiden laulujen estämä ihminen ei voi muuttaa olemisen tasoaan; hän ei voi mennä pidemmälle kuin mitä hän on.

Päästäkseen korkeammalle olemisen tasolle on lakattava olemasta se, mikä on; meidän on oltava olematta sitä, mitä olemme.

Jos jatkamme olemista sitä, mitä olemme, emme voi koskaan päästä korkeammalle olemisen tasolle.

Käytännön elämässä tapahtuu uskomattomia asioita. Hyvin usein kuka tahansa ihminen ystävystyy toisen kanssa vain siksi, että hänen on helppo laulaa hänelle laulunsa.

Valitettavasti tällaiset suhteet päättyvät, kun laulajaa pyydetään olemaan hiljaa, vaihtamaan levyä, puhumaan jostain muusta jne.

Sitten katkera laulaja lähtee etsimään uutta ystävää, jotakuta, joka on valmis kuuntelemaan häntä määrittelemättömän ajan.

Ymmärrystä laulaja vaatii, jonkun, joka ymmärtää häntä, ikään kuin olisi niin helppoa ymmärtää toista ihmistä.

Ymmärtääkseen toista ihmistä on ymmärrettävä itseään.

Valitettavasti hyvä laulaja uskoo ymmärtävänsä itseään.

On monia pettyneitä laulajia, jotka laulavat laulua siitä, että heitä ei ymmärretä, ja unelmoivat ihmeellisestä maailmasta, jossa he ovat keskeisiä hahmoja.

Kaikki laulajat eivät kuitenkaan ole julkisia, on myös varattuja; he eivät laula lauluaan suoraan, mutta salaisesti he laulavat sitä.

He ovat ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon töitä, jotka ovat kärsineet liikaa, tuntevat itsensä petetyiksi, ajattelevat, että elämä on heille velkaa kaiken sen, mitä he eivät koskaan kyenneet saavuttamaan.

He tuntevat yleensä sisäistä surua, tunteen yksitoikkoisuudesta ja pelottavasta tylsyydestä, sisäistä väsymystä tai turhautumista, jonka ympärille ajatukset kasautuvat.

Epäilemättä salaiset laulut sulkevat meiltä tien olemisen intiimin itsetoteutuksen tiellä.

Valitettavasti tällaiset sisäiset salaiset laulut jäävät itseltään huomaamatta, ellei niitä tarkoituksella tarkkailla.

On selvää, että kaikki itsensä tarkkailu päästää valon tunkeutumaan itseensä, sen syvimpiin syvyyksiin.

Mikään sisäinen muutos ei voisi tapahtua psyykissämme, ellei sitä vietäisi itsensä tarkkailun valoon.

On välttämätöntä tarkkailla itseään yksin ollessaan, samalla tavalla kuin ollessaan suhteessa ihmisiin.

Kun on yksin, hyvin erilaisia “minöjä”, hyvin erilaisia ajatuksia, negatiivisia tunteita jne. ilmestyy.

Ei aina ole hyvää seuraa, kun on yksin. On tuskin normaalia, on hyvin luonnollista olla hyvin huonoa seuraa täydessä yksinäisyydessä. Negatiivisimmat ja vaarallisimmat “minät” ilmestyvät, kun on yksin.

Jos haluamme muuttua radikaalisti, meidän on uhrattava omat kärsimyksemme.

Usein ilmaisemme kärsimyksemme sanoitetuissa tai sanoittamattomissa lauluissa.