Ihmeelliset Portaat

Meidän täytyy kaivata todellista muutosta, päästä eroon tästä tylsästä rutiinista, tästä pelkästä mekaanisesta, rasittavasta elämästä… Ensimmäinen asia, jonka meidän täytyy ymmärtää täysin selvästi, on se, että jokainen meistä, olipa hän porvari tai proletariaatin edustaja, varakas tai keskiluokkainen, rikas tai kurja, on todellisuudessa jollakin Olemisen Tasolla…

Juopon Olemisen Taso on erilainen kuin absolutistin, ja prostituoidun hyvin erilainen kuin neitsyen. Tämä, mitä sanomme, on kiistatonta, vastustamatonta… Tässä luvun kohdassa emme menetä mitään, jos kuvittelemme portaita, jotka ulottuvat alhaalta ylöspäin, pystysuunnassa ja joissa on hyvin monia askelmia…

Epäilemättä olemme jollakin näistä askelmista; alemmilla askelmilla on ihmisiä, jotka ovat huonompia kuin me; ylemmillä askelmilla on ihmisiä, jotka ovat parempia kuin me… Tässä poikkeuksellisessa Pystysuorassa, näissä upeissa portaissa, voimme selvästi löytää kaikki Olemisen Tasot… jokainen ihminen on erilainen, eikä tätä kukaan voi kumota…

Epäilemättä emme nyt puhu rumista tai kauniista kasvoista, eikä kyse ole iästä. On nuoria ja vanhoja ihmisiä, vanhuksia, jotka ovat jo kuolemassa, ja vastasyntyneitä vauvoja… Aika ja vuodet; syntyminen, kasvaminen, kehittyminen, naimisiinmeno, lisääntyminen, vanheneminen ja kuoleminen, on yksinomaan Vaakasuoran asia…

“Ihmeellisissä Portaissa”, Pystysuorassa, ajan käsite ei ole pätevä. Tuon asteikon askelmilla voimme löytää vain “Olemisen Tasoja”… Ihmisten mekaaninen toivo ei palvele mitään; he uskovat, että ajan myötä asiat paranevat; näin ajattelivat isoisämme ja isoisoäitimme; tosiasiat ovat juuri osoittaneet päinvastaisen…

“Olemisen Taso” on se, millä on merkitystä, ja tämä on Pystysuora; olemme yhdellä askelmalla, mutta voimme nousta toiselle askelmalle… “Ihmeelliset Portaat”, joista puhumme ja jotka viittaavat erilaisiin “Olemisen Tasoihin”, eivät todellakaan liity lineaariseen aikaan… Korkeampi “Olemisen Taso” on välittömästi yläpuolellamme hetki hetkeltä…

Se ei ole missään kaukaisessa horisontaalisessa tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt; itsessämme; Pystysuorassa… On ilmeistä ja kuka tahansa voi ymmärtää, että kaksi viivaa - Vaakasuora ja Pystysuora - kohtaavat hetki hetkeltä Psykologisessa sisimmässämme ja muodostavat Ristin…

Persoonallisuus kehittyy ja avautuu Elämän Vaakasuoralla viivalla. Se syntyy ja kuolee lineaarisessa ajassaan; se on katoavaista; kuolleen persoonallisuudelle ei ole huomista; se ei ole Olemus… Olemisen Tasot; itse Olemus, ei ole ajasta, sillä ei ole mitään tekemistä Vaakasuoran viivan kanssa; se sijaitsee itsessämme. Nyt, Pystysuorassa…

Olisi ilmeisen järjetöntä etsiä omaa Olemustamme itsensä ulkopuolelta… Ei ole pahitteeksi esittää seuraavaa johtopäätöksenä: Tittelit, tutkinnot, ylennykset jne. ulkoisessa fyysisessä maailmassa eivät millään tavalla aiheuttaisi aitoa ylentymistä, Olemuksen uudelleenarviointia, siirtymistä ylemmälle askelmalle “Olemisen Tasoilla”…