Olemus

Se mikä tekee jokaisesta vastasyntyneestä lapsesta kauniin ja ihastuttavan, on hänen olemuksensa; se itsessään muodostaa hänen todellisen todellisuutensa… Olemuksen normaali kasvu jokaisessa luomuksessa on todellakin hyvin vähäistä, aluillaan olevaa…

Ihmiskeho kasvaa ja kehittyy lajin biologisten lakien mukaisesti, mutta tällaiset mahdollisuudet ovat itsessään hyvin rajallisia olemuksen kannalta… Olemus voi kiistatta kasvaa itsestään ilman apua vain hyvin pienessä määrin…

Suoraan ja selvästi sanottuna totean, että olemuksen spontaani ja luonnollinen kasvu on mahdollista vain ensimmäisten kolmen, neljän ja viiden vuoden aikana, eli elämän ensimmäisessä vaiheessa… Ihmiset ajattelevat, että olemuksen kasvu ja kehitys tapahtuu aina jatkuvasti evoluution mekaniikan mukaisesti, mutta universaali gnostilaisuus opettaa selvästi, että näin ei tapahdu…

Jotta olemus kasvaisi enemmän, jotain hyvin erityistä on tapahduttava, jotain uutta on tehtävä. Viittaan painokkaasti työhön itsensä kanssa. Olemuksen kehittyminen on mahdollista vain tietoisten tekojen ja vapaaehtoisten kärsimysten pohjalta…

On ymmärrettävä, että nämä työt eivät liity ammattiin, pankkeihin, puusepäntyöhön, muuraukseen, rautatien kunnostukseen tai toimistotyöhön… Tämä työ on tarkoitettu jokaiselle, joka on kehittänyt persoonallisuuden; kyse on jostain psykologisesta…

Me kaikki tiedämme, että meillä on sisällämme jotain, jota kutsutaan EGOKSI, MINÄKSI, ITSESIKSI… Valitettavasti olemus on pullotettu, suljettu EGON sisään, ja se on valitettavaa. Psykologisen MINÄN liuottaminen, sen ei-toivottujen elementtien hajottaminen on kiireellistä, välttämätöntä ja lykkäämätöntä… tämä on työn tarkoitus itsensä kanssa. Emme koskaan voisi vapauttaa olemusta hajottamatta ensin psykologista MINÄÄ…

Olemuksessa on uskonto, BUDDHA, viisaus, taivaissa olevan Isämme kipupartikkelit ja kaikki tiedot, joita tarvitsemme SISÄISEEN OLENNON ITSE-TOTEUTUKSEEN. Kukaan ei voisi tuhota psykologista MINÄÄ poistamatta ensin sisällämme olevia epäinhimillisiä elementtejä…

Meidän on poltettava tuhkaksi näiden aikojen julma hirviömäisyys: kateus, josta valitettavasti on tullut toiminnan salainen jousi; sietämätön ahneus, joka on tehnyt elämästä niin katkeraa: ällöttävä panettelu; kunnianloukkaus, joka aiheuttaa niin monia tragedioita; juopottelu; saastainen himo, joka haisee niin pahalta; jne., jne., jne.

Kun kaikki nuo kauhistukset muuttuvat kosmiseksi pölyksi, olemus paitsi vapautuu, myös kasvaa ja kehittyy harmonisesti… Kiistatta, kun psykologinen MINÄ on kuollut, olemus loistaa meissä…

Vapaa olemus antaa meille sisäistä kauneutta; sellaisesta kauneudesta kumpuaa täydellinen onnellisuus ja todellinen rakkaus… Olemuksella on monia täydellisyyden tunteita ja poikkeuksellisia luonnollisia voimia… Kun “Kuolemme Itsessämme”, kun liuotamme psykologisen MINÄN, nautimme olemuksen arvokkaista tunteista ja voimista…