Palautus ja Uusiutuminen

Ihminen on se, mitä hänen elämänsä on. Jos ihminen ei muuta mitään itsessään, jos hän ei muunna elämäänsä radikaalisti, jos hän ei tee työtä itsensä kanssa, hän tuhlaa aikaansa kurjasti.

Kuolema on paluu elämän alkuun, jossa on mahdollisuus toistaa se uudelleen.

Seudo-esoteerisessä ja seudo-okkultistisessa kirjallisuudessa on puhuttu paljon peräkkäisistä elämistä, mutta meidän on parempi keskittyä peräkkäisiin olemassaoloihin.

Jokaisen elämä kaikkine aikoineen on aina sama, toistuen olemassaolosta toiseen lukemattomien vuosisatojen ajan.

Kysymättä jatkamme jälkeläistemme siemenessä; tämä on jo todistettu.

Jokaisen elämämme on elävä elokuva, jonka otamme kuollessamme mukaamme ikuisuuteen.

Jokainen meistä ottaa elokuvansa mukaansa ja tuo sen takaisin projisoidakseen sen uudelleen uuden olemassaolon näytölle.

Draamojen, komedioiden ja tragedioiden toistuminen on toistuvuuden lain perusaksiooma.

Jokaisessa uudessa olemassaolossa samat olosuhteet toistuvat aina. Näiden aina toistuvien kohtausten näyttelijät ovat ne ihmiset, jotka elävät sisällämme, “minät”.

Jos hajotamme nämä näyttelijät, nämä “minät”, jotka aiheuttavat aina toistuvat kohtaukset elämässämme, niin tällaisten olosuhteiden toistumisesta tulisi enemmän kuin mahdotonta.

Ilman näyttelijöitä ei tietenkään voi olla kohtauksia; tämä on kiistatonta, vastustamatonta.

Näin voimme vapautua paluun ja toistuvuuden laeista; näin voimme todella vapautua.

Ilmeisesti jokainen sisällämme oleva hahmo (“minä”) toistaa olemassaolosta toiseen samaa roolia; jos hajotamme hänet, jos näyttelijä kuolee, rooli päättyy.

Pohdittaessa vakavasti toistuvuuden lakia tai kohtausten toistumista jokaisessa paluussa, löydämme läheisen itsetarkkailun avulla tämän kysymyksen salaiset jouset.

Jos meillä oli edellisessä olemassaolossa kahdenkymmenenviiden (25) vuoden iässä rakkaussuhde, on epäilemätöntä, että tämän sitoumuksen “minä” etsii unelmiensa naista kahdenkymmenenviiden (25) vuoden iässä uudessa olemassaolossa.

Jos kyseisellä naisella oli silloin vain viisitoista (15) vuotta, tämän seikkailun “minä” etsii rakastettuaan uudessa olemassaolossa samassa iässä.

On selvää ymmärtää, että molemmat “minät”, sekä hänen että hänen, etsivät toisiaan telepaattisesti ja tapaavat jälleen toistaakseen saman rakkausseikkailun edellisestä olemassaolosta…

Kaksi vihollista, jotka taistelivat kuolemaan edellisessä olemassaolossa, etsivät toisiaan jälleen uudessa olemassaolossa toistaakseen tragediansa vastaavassa iässä.

Jos kahdella ihmisellä oli riita kiinteistöistä neljänkymmenen (40) vuoden iässä edellisessä olemassaolossa, he etsivät toisiaan samassa iässä telepaattisesti uudessa olemassaolossa toistaakseen saman.

Jokaisen sisällä asuu monia ihmisiä täynnä sitoumuksia; se on kiistatonta.

Varas kantaa sisällään varkaiden luolan erilaisine rikollisine sitoumuksineen. Murhaaja kantaa sisällään murhaajien “kerhoa” ja himokas kantaa psyykessään “Tapaamispaikkaa”.

Vakavaa tässä kaikessa on se, että äly ei tiedä tällaisten ihmisten tai “minien” olemassaoloa itsessään eikä sellaisia sitoumuksia, jotka täyttyvät kohtalokkaasti.

Kaikki nämä minien sitoumukset, jotka asuvat sisällämme, tapahtuvat syvemmällä kuin järkemme.

Ne ovat tosiasioita, joita emme tiedä, asioita, joita meille tapahtuu, tapahtumia, jotka käsitellään alitajunnassa ja tiedostamattomassa.

Oikeutetusti meille on sanottu, että kaikki meille tapahtuu, kuten silloin kun sataa tai kun ukkostaa.

Meillä on todellakin illuusio tekemisestä, mutta emme tee mitään, meille tapahtuu, tämä on kohtalokasta, mekaanista…

Persoonallisuutemme on vain eri ihmisten (“minien”) väline, jonka avulla jokainen näistä ihmisistä (“ministä”) täyttää sitoumuksensa.

Kognitiivisten kykyjemme alapuolella tapahtuu monia asioita, valitettavasti emme tiedä, mitä köyhän järkemme alapuolella tapahtuu.

Luulemme olevamme viisaita, vaikka emme edes tiedä, että emme tiedä.

Olemme kurjia halkoja, joita olemassaolon meren raivoavat aallot vetävät mukanaan.

Tästä onnettomuudesta, tästä tiedottomuudesta, siitä surkeasta tilasta, jossa olemme, on mahdollista päästä eroon vain kuolemalla itsessään…

Miten voisimme herätä kuolematta ensin? Vain kuoleman myötä tulee uutta! Jos siemen ei kuole, kasvi ei synny.

Joka todella herää, saa tästä syystä täyden objektiivisuuden tietoisuuteensa, todellisen valaistuksen, onnen…