Kitaaba Jireenyaa

Namni tokko jireenyasaati. Wanti du’a booda itti fufu sun jireenyadha. Kun hiika kitaaba jireenyaa du’aan banamuu isaati.

Dhimma kana ilaalcha saayikoloojii qofaatiin yoo ilaalle, guyyaan jireenya keenyaa keessaa guyyaa kamiyyuu dhugumatti jireenya guutuu fakkeenya xiqqoodha.

Kana hunda keessaa wantoota armaan gadii argachuu dandeenya: Namni tokko har’a of irratti hin hojjenne yoo ta’e, gonkumaa hin jijjiiramu.

Of irratti hojjechuu barbaada jedhamee yoo dubbatame, garuu har’a hojjechuu dhiisanii boruuf yoo dabarsan, dubbiin akkasii kun pirojektii qofa ta’a malee homaa miti, sababiin isaas har’i jireenya keenya guutuu fakkeenya waan ta’eef.

Afaanumaan akkas jedhama: “Wanta har’a hojjechuu dandeessu boruuf hin dabarsin.”

Namni tokko akkas yoo jedhe: “Boru of irratti nan hojjedha,” gonkumaa of irratti hin hojjetu, sababiin isaas yeroo hundumaa boruutu jira.

Kun akeekkachiisa, beeksisa ykn mallattoo daldaltoonni tokko tokko manneen daldalaasaanii irratti kaa’aniin baay’ee wal fakkaata: “HAR’A LIQII HIN KENNU, BORU NI KENNA.”

Yeroo namni gargaarsa barbaadu liqii gaafachuuf dhufu, akeekkachiisa sodaachisaa sanaan walitti bu’a, yoo guyyaa biraa deebi’e immoo beeksisa ykn mallattoo gaddisiisaa sana irra deebi’ee argata.

Kun saayikooloojii keessatti “dhukkuba boruu” jedhama. Hanga namni tokko “boru” jedhutti gonkumaa hin jijjiiramu.

Hatattamaan, dabarsuu malee, har’uma of irratti hojjechuu, fuuldura ykn carraa addaa abjuu dadhabaa abjuu’uu dhiisuu nu barbaachisa.

Isaan akkas jedhan: “Ani dura waan kana ykn sana hojjedhee, sana booda nan hojjedha.” Isaan gonkumaa of irratti hin hojjetan, isaan warra lafa irra jiraatan Kitaaba Qulqulluu keessatti caqasamanidha.

Abbaa lafaa humna qabu tokko beeka tureera, inni akkas jedha ture: “Ani dura of guuttadhee sana booda of irratti nan hojjedha.”

Yeroo dhukkuba du’aan qabamee isa daaw’achuuf dhaqe, yeroo sanatti gaaffii armaan gadii isa gaafadhe: “Ammas of guuttachuu barbaaddaa?”

“Yeroon akkan balleesse dhugumaan nan gaabba,” naan jedhe. Guyyoota muraasa booda dogoggorasaa erga beekee booda du’e.

Namni sun lafa hedduu qaba ture, garuu qabeenya ollaa isaanii fudhachuudhaan, “of guuttachuudhaan” lafti isaa karaawwan afuriin akka daangeffamu barbaada ture.

“Guyyaan tokko yaaddoo isaa haa baatu!” jedhe KABIIR YESUUS guddichi. Har’uma of haa ilaallu, guyyaa yeroo hundumaa irra deebi’amee dhufu ilaalchisee, jireenya keenya guutuu fakkeenya xiqqoo.

Yeroo namni tokko of irratti hojjechuu jalqabu, har’uma yeroo aarii fi gaddi isaa ilaalu karaa milkaa’inaa irra deemaa jira.

Wanta hin beekne balleessuun hin danda’amu. Dura dogoggora keenya ilaaluu qabna.

Guyyaa keenya qofa beekuu osoo hin taane, walitti dhufeenya keenya isa waliin qabnuu beekuu nu barbaachisa. Guyyaa idileetiin tokko namni hundinuu kallattiin kan muudatu yoo ta’u, wantoota haaraa fi hin baratamne malee.

Irra deebi’ii guyyaa guyyaan, irra deebi’ii jechootaa fi wantootaa nama hundaaf arguu keenya baay’ee nama hawata.

Irra deebi’uun ykn deebi’uun wantootaa fi jechootaa kun, qoratamuun isaa barbaachisaa dha, of beekuu nu geessa.